Marvel Cinematic Universe saavutti loogisen päätepisteensä [movie]Avengers: Endgame[/movie]n myötä. Sarjan aiemmissa osissa esitellyt juonikuviot sidottiin siististi yhteen ja monikymmenpäiseksi paisunut sankarikatras marssitettiin yhtenä rintamana galaktista kansanmurhaajaa vastaan. Kun koko maailmankaikkeus on jo kertaalleen pelastettu sosiopaattiselta [movie]Shrek[/movie]-kaksoisolennolta, voisi kuvitella saagan parasta ennen -päiväyksen siirtyneen pysyvästi menneisyyteen.
Koska konsepti edelleen tahkoaa rahaa, ei loppua kuitenkaan näy. Spider-Man: Far From Home jatkaa suoraan siitä, mihin Endgame päättyi. Pohjois-Amerikan suurkaupungeista on muutaman vuoden sisään lanattu useampi kymmenen ja puolet planeetan asukkaista oli välillä viisi vuotta manan majoilla. Katukuvassa tai kansalaisten mielialassa kovat ajat näkyvät tosin vain sikäli, että [movie=2008]Iron Man[/movie] on nostettu uudeksi kansallissankariksi. Kesä lähestyy ja hormonit hyrräävät, joten Peter Parker koulukavereineen suuntaa Manner-Euroopan turistirysiä ihmettelemään.
Sitten nekin jyrätään.
Lopputulos on alhaisten panosten hämähäkkiviihdettä keskinkertaisimmillaan. Paljastuuko Peterin salainen identiteetti? Onko suhde May-tätiin kunnossa? Saavatko koulukiusaajat ansionsa mukaan? Irtoaako ihastukselta lempeä? Pelastuuko maailma? Välillä vedetään geneerisiä CGI-mörköjä turpaan ja reflektoidaan yli-ihmisen taakkaa. Hyvänä puolena muutama vitsi osuu napakasti kohdilleen.
Far From Home yrittää uudistaa pahan kerran pöhöttynyttä Marvel-versumia hämärtämällä toden ja tarun rajaa: tämänkertainen superroisto tykkää kikkailla silmänkääntötempuilla. Illuusiot ovat visuaalisesti näyttäviä, mutta järkeä niissä ei ole. Koko fantasmagoria on näennäisesti suunniteltu Hämähäkkimiehen hämäämiseen, käytännössä harhakuvat on tarkoitettu ulkopuolisen tarkkailijan ihastuttamiseen. Miksi luoda jättiläismäisiä kuvajaisia, joita kohdeyleisö ei milloinkaan tule näkemään?
Valeuutisia ja totuuden jälkeistä aikaa sivutaan muutamassa repliikissä, mutta katsojaa varotaan visusti haastamasta. Teeman käsittely jää viitteelliseksi, eikä elokuva rohkene kysyä, miksi valheet oikeastaan myyvät. (Tony Starkin kuolema ei ole hyväksyttävä selitys.) Pahiksen motiivit avataan pitkällä monologilla, joka voisi aivan hyvin alkaa sanoilla: ”As you know…”
[movie]Avengers: Endgame[/movie]n katarsiksen jälkeen Far From Home on pitkästyttävä paluu arkirutiiniin. Vielä pari elokuvaa sitten koko universumin olemassaolo oli vaakalaudalla, nyt jännitetään lukiopoikien rakkaushuolia kaksituntisen matkailumainoksen suvantokohtiin sommiteltuna.
