Steven Spielberg teki toiseen maailmansotaan sijoittuvan elokuvan Pelastakaa sotamies Ryan, joka jätti varjoonsa samana vuonna ilmestyneen astetta paremman sotaleffan Veteen piirretty viiva. Spielbergin elokuva sisältää näyttävää räiskintää, tiheää toimintaa, pinnallista draama, patriotismia ja Tähtilipun heilutusta, joten ei ole ihme, että leffa menestyi. Veteen piirretty viiva oli vauhdiltaan rauhallinen ja tyyli oli filosofisen pohdiskeltavaa.
Elokuva alkaa Normandian maihinnousulla, mikä on hyvin toteutettu. Itse elokuvan sotakuvat ovat mielestäni hyvin toteutettuja ja teknisesti Spielberg onkin hyvä ohjaaja. Tummat sävyt sopivat hyvin leffaan ja visuaalinen puoli on kunnossa. Sisältö on toinen juttu.
Tom Hanks tulkitsee sotilasjoukon johtajaa, joka etsii joukkonsa kanssa sotamies James Ryania, jonka kaikki kolme veljeä ovat kuolleet samassa sodassa. Äidin tunteita varjellakseen Yhdysvallat haluaa palauttaa viimeisen jäljellä olevan veljen ehjänä kotiin. Vastapainoksi Ryanin pelastajat vapautettaisiin sotimisesta. Sitten alkaa seikkailu, jonka aikana on aikaa pohdiskella pinnallisesti sekä tietenkin ammuskella.
Ajatusmaailmaltaan elokuva on täyttä puppua. Arsi sanoo tuossa alhaalla, että elokuva on nimittäin kerrottu Yhdysvaltojen näkökulmasta. Niin on, mutta silti elokuvan patriotismia ja propagandamaista asennetta olisi saatu vähentää. Spielberg ei ole ihan rasisti, mutta jotain sinne päin, sillä hepun elokuvien ajatusmaailma on hyvin mustavalkoinen. Jenkkilipun heilunta ärsyttää aina aika kovasti, eikä Spielbergin teknisesti hieno sekä hengetön ohjaus paljon pelasta. John Williamsin sentimentaaliset musiikit pauhaavat taustalla, eikä tällä kertaa voi todellakaan puhua hepun parhaista sävellyksistä. En ihmettele yhtään, että sama käsikirjoittaja (Robert Road) on kirjoittanut myös Yhdysvaltojen sisällissotaan sijoittuvan Patriootin, jossa sitten Tähtilippua heiluteltiin oikein olan takaa. Yksipuolinen näkökulma ärsyttää aina, niin PSR:ssäkin. Elokuvallinen kerrontakaan ei oikein napannut.
Näyttelijäsuoritukset eivät ole mitään virheettömiä. Tom Hanks on hyvä koomikko, vaikka en hänestä pahemmin pidä, mutta vakaviin rooleihin jätkä ei oikein sovi. Hän on myös sen luokan megastara, jota katsoo koko ajan Hanksina, eikä hänen roolihahmo John H. Millerinä. Matt Damon (sotamies Ryan) olisi voitu vaihtaa johonkin toiseen näyttelijään, sillä nyt roolihahmo on liian siloposkinen ja yksiuloitteinen. Pahasti ylinäyttelevät Edward Burns ja Barry Pepper ovat myös liian epäuskottavia tulkitessa hahmojaan. Löytyy roolisuorituksista hyviäkin vetoja: Jeremy Davies tekee hienoa työtä rintamalla ensimmäistä kertaa olevana Uphamina ja Tom Sizemoresta sekä Vin Dieselistä löytyy sotilaiden tarvitsemaa rosoisuutta.
Sotaelokuvan pitää herättää ajatuksia ja tunteita. Tunnepuoli on kohdallaan, mutta ajatuspuolessa on vielä hakemista. Parhaimmillaan leffa on aidosti koskettavaa ja realistista sotaelokuvaa, mutta isänmaallinen paatos paistaa liian monta kertaa läpi. Sota pitäisi näyttää minä julmimpana asiana, ei minään korkkariviihtenä, että haluaisi olla itsekin sotimassa. No, Spielberg tekee aika selväksi sodan julmuudeen, mutta on selvästi yrittänyt myös tehdä elokuvaansa viihteelliseksi.
Joka tapauksessa Pelastakaa sotamies Ryan on suurin ja pienin vikoineen ihan viihdyttävä keskitason leffa, jonka katsoo kerran läpi. Jos katsoja ei ole näin kriittinen, niin elokuvasta nauttii varmasti täysin siemauksin.
