Gus Van Sant teki hienoja elokuvia uransa alkuaikoina Hollywoodin ulkopuolella. Tuli hieno huumekuvaus Drugstore Cowboy ja kaikessa erikoisuudessaan jopa loistava road movie Matkalla Idahoon. Upean Good Will Hunting -menestyksen jälkeen Van Sant päätti kokeilla onneaan Hollywoodissakin ja ilmestyi haukuttu Psychon uusintaversio sekä kaameaa lässytystä oleva Elämän edessä. Vuonna 2003 Van Sant teki paluun independent-elokuvien pariin tyylilleen uskollisella Elephant-elokuvalla, joka on nyt tarkemmin tarkasteltavissa Thoken näkökulmasta.
Elephant pohjautuu tunteita nostattaneisiin tapahtumiin, jotka tapahtuivat vuonna 1999 huhtikuun 20. päivä. Tietämättömille kerrottakoon, että silloin teini-iän loppumetrejä vetelevät Dylan Klebold ja Eric Harris marssivat käymäänsä Coloradon Littletonissa olevan Columbinen lukioon aseet käsissään ja ampuivat 12 oppilaan lisäksi yhden opettajan ja lopuksi itsensä. Elephant ei suoraan kerro tästä tapahtumasta, vaan tuo verilöyly on vain toiminut elokuvan innoittajana.
Elephant kuvaa tapahtumia jopa julman välinpitämättömästi ja samalla hyvin myötätuntoisesti. Se näyttää monen eri oppilaan näkökulmasta tapahtuman, murhaajien ja uhrien. Leffaan on ripoteltu mahdollisia syitä poikien suorittamaan verilöylyyn, mutta tosielämässä mitään ei ole todistettu varmaksi motiiviksi. Lopulta kyseessä on kuitenkin aika pitkälti fiktiivinen elokuva, joten tämän pohjalta ei kannata spekuloimaan todellisten tapahtumien syitä. Leffa on pakattu täyteen sanomaa ja yhteiskuntakritiikkiä, jopa alleviivausta kaikista välttämisyrityksistä huolimatta. Todentuntuisen koulumaailman jotkut henkilöt todella satuttavat, kuten bulimiaa sairastavat pissiskolmikko ja nörtähtävä koulutyttö, mutta heihin olisi saanut ehkä vähän enemmän, mutta se olisi rikkonut ehkä elokuvan dokumentaarista tyyliä. Amatöörinäyttelijöistä löytyy hyviäkin suorituksia, mutta vastapainona on myös joidenkin näyttelijöiden pientä kökköilyä. Nuorten amatöörien lisäksi leffassa piipahtaa vanha konkari Timothy “George Bush” Bottoms.
Gus Van Sant tekee pitkiä kamera-ajoja ja harrastaa muutakin kikkailua, mikä saa elokuvan näyttämään suorastaan hieman tekotaiteelliselta. Drugstore Cowboy ja Matkalla Idahoon nojasivat sekä hienoon ympäristökuvaukseen että vahvoihin henkilöhahmoihin ja molemmat puolet tukivat toisiaan. Elephantissa ei sama ole onnistuttu ja näin katsoja jää vähän kylmäksi. Näin leffa jää ikävän keskinkertaiseksi, sillä potentiaalia olisi voinut olla parempaankin. Kun kunnon näkökulmaa asiaan ei edes ole, niin kokonaisuus on myös liian ryhditön Gus Van Santin tekeleeksi. Loppupuolella leffa pääsee parhaimpaan teräänsä, mutta alkumetreillä on turhaa tylsyyttä, mikä tekee filmistä hieman puuduttavaa katseltavaa.
Jos Columbinen verilöyly kiinnostaa aiheeltaan, niin tämä on ehdottomasti katsomisen arvoinen tekele, mutta minuun se ei pahemmin iskenyt. Michael Mooren dokumentti Bowling for Columbine on kaikin puolin parempi ja suttuinen Zero Day iskevämpi. On Elephantkin kuitenkin suosijansa löytänyt ja kyllähän tämä sai odottamaan Van Santin uudempaa tuotantoa.
