Kiitos vaan Woody Allen. Jos en ennen tämän elokuvan katsomista halunnut Pariisiin – nyt haluan.
Naimisiin menossa oleva pariskunta Gil ja Inez (Owen Wilson ja Rachel McAdams) matkustavat morsiamen vanhempien mukana Pariisiin. Gil lumoutuu Pariisista ja ihannoi tunnelmallista 20-luvun Pariisia. Inez ei pysty ymmärtämään tulevan puolisonsa romanttista käsitystä vaan eläisi mielummin tässä maailmassa ja tässä ajassa.
Päivisin Gil joutuu menemään Inezin kanssa tympeille illallisille ja kuuntelemaan Inezin tuttavan pitkästyttäviä jorinoita viinistä ja kulttuurista. Mutta öisin kaupunki kutsuu Gilin aikamatkalle menneisyyteen. Gil löytää ns. madonreijän, jonka avulla kellon lyödessä kaksitoista hän siirtyy ajassa 20-luvun Pariisiin. Gil tutustuu ihailemiinsa taiteilijoihin kuten Ernst Hemingwayhin ja Pablo Picassoon.
Ohjaaja-käsikirjoittaja Woody Allen kuvaa Pariisia rakkaudella. Rakkauden kaupungissa mikä tahansa on mahdollista. Pariisin yöt ovat hämyisiä, sateisia ja täynnä taikaa. Lähes 80-vuotias Allen omaa hämmästyttävän tuoreen ja raikkaan näkökulman asioihin, joista mm. tämä elokuva on todisteena. Elokuva ei sorru perinteisiin romanttisen komedian kliseisiin. Allen ei tee elokuvasta valmiiksi jauhettua pullamössöä, vaan antaa reilusti tilaa katsojan omille johtopäätöksille ja tulkinnoille.
Ihminen on kai luotu haaveilemaan ja ruoho on aina hieman vihreämpää aidan toisella puolella, mutta loppujen lopuksi tulisi elää tässä ja nyt. Ihmisen perusluonteeseen kuuluu, että ikinä ei olla tyytyväisiä siihen mikä on käsillä, vaan aina jossain muualla olisi parempi. Myös nykypäivän Pariisi osaa olla hämyinen, sateinen ja taianomainen. Jollekin varmasti juuri tämä hetki on unelmaa. Siksi pitäisi osata nauttia jokaisesta hetkestä ja tehdä omasta todellisuudesta unelmaa. Carpe diem!
Jostain syystä en ole aiemmin pitänyt Owen Wilsonia oikein taitavana tai uskottavana näyttelijänä. Tällä kertaa kuitenkin Owen Wilson pääroolissa on hellyttävä rakkaudenkipeänä ressukkana. Wilson ja McAdams toisilleen täysin sopimattomana pariskuntana suoriutuvat rooleistaan hyvin. On lähes raivostuttavaa seurata miten ymmärtämätön Inez on Gilin ajatusmaailmaa kohtaan. Inez käskee Giliä elämään todellisuudessa, mutta tavallaanhan myös Inez elää fantasiamaailmassa kuvitellessaan että Gil on hänen elämänsä rakkaus. Taianomainen Pariisi ehkäpä myös herättää pariskunnan tajuamaan tosiasiat suhteestaan.
Haluaisin matkustella ympäri maailmaa. Pariisi ei vain ole koskaan ollut listallani paikoissa, joissa haluan käydä. Elokuva Midnight in Paris muutti käsitykseni. Kärsin jo ennen elokuvan katsomista melko pahasta matkakuumeesta ja jo hetki elokuvan katsomisen jälkeen yllätin itseni vertailemasta lentojen hintoja Pariisiin. Vuosisadan komein ja eeppisin elokuva Midnight in Paris ei ehkäpä ole, mutta sitä se ei yritäkään olla. Välillä myös pienistä oivalluksista syntyy oikein ihastuttava kokonaisuus.
