Dolly Partonin hittisinkku kiteyttää paljolti tämän leffan sisällöstä. Working nine to five… Tytöt painavat pitkää päivää tukat tötteröllä, muttei se maistu yhtä hyvältä kuin tötterö kesäpäivänä jokirannassa.
Rainan naiset ovat toimistotyöläisiä, joita yhtiön miehet dissaavat. Katsantokannaltaan leffa on aikatavalla eilinen. Miehet ovat ykskantaan sovinistisia sikoja, käpälöivät nättejä typyjä ja vievät naisparoilta paremmat asemat näiden kovan raadannan jälkeen. Hyi sentään.
Miesten kauheaa ylivaltaa vastaan halutaan kuitenkin järjestyä. Tomerat tytöt, väärinymmärretty sihteerikkö (Parton), toimiston keltanokka (Fonda) ja konkari (Tomlin) ottavat oikeuden omiin käsiinsä. Komediaa riivitään porukan päättömistä vallankumousideoista, ja erityisesti yhden miehen kustannuksella. Touhu on alleviivaavaa, karkeaa ja alkukantaista, mutta kieltämättä joskus myös viihdyttävää.
Yhdeksästä viiteen on viihteelliseltä arvoltaankin silti niin matala, ettei sitä voi suositella katsottavaksi kuin paremman puutteessa. Suurimmat naurut se antaa ehkä sellaiselle henkilölle, josta on riemastuttavaa katsoa rankkaa ylinäyttelemistä.
