Olisihan se ihan kiva vetää kotiinpäin ja väittää, että Timo Koivusalo on tehnyt toisen onnistuneen elokuvansa. Mutta eipä saa Kulkuri ja Joutsen vieläkään kaveria itselleen.
Kaltevan tornin idea on hieno: kertoa koskettava tarina kahtiajakautuneessa ihmisessäkin asuvasta… no, niin… ihmisestä. Joita siis on tässä tapauksessa kaksinkappalein. Ja vieläpä itse herra Suosalon tulkkaamana.
Ja silti tökkii hulluna. Hulluna tökkii silti. Tökkii.
Aloitetaan nyt vaikka siitä, että Koivusalon ei kannattaisi väsäillä itse musiikkeja elokuviinsa. Jotakin asiasta kertoo jo se, että lähimpänä onnistumista Pekkomme on nostaessaan hattua vanhoille musiikkimestareille, mutta esimerkiksi Kaksipäisen kotkan varjossa -hirvityksessä musiikki on kookkaista kompastuskivistä kauhein. Tällä kertaa Italiaan sijoitetun tarinan keskelle tupsahtavat enkkumussutetut ”musiikkiesitykset” särähtävät korvaan kipeästi, ja silti yleislinja on sellainen ”Euroviisuhistorian 10 keskinkertaisinta ja tylsintä sävelmää väärissä kohdissa soitettuna”.
Toiseksi lyö kasvoille itse teema. Alleviivaustussi, jolla teema on viivattu, on isompi kuin itse elokuva. Torni on kalteva, ja kalteva on torni, ja pekkomaisen hassuja juttuja lateleva sankari Johannes on korni, mutta silti ihminen. Joo. Tota me ei tiettykään. Ts. tuskinpa kukaan arvostaa Johanneksen tarinan nähtyään henkisesti vammautuneita, pakolaisia tai erilaisuutta yleensäkään yhtään enemmän. Sellaiset jutut lähtevät aivan eri tasolta.
Dialogi on ärsyttävää, ja vaikka Timppa voi puolustautua, että tuollaistahan se tosielämässä ”hulluilla” on, niin ei se Kaltevasta tornista mitenkään parempaa leffana tee. Kyseessä on vain kokoelma repaleisia palasia erilaisuuden hyväksymisestä ja suurista muistoista (molemmat liian suoralla ja naiivilla tavalla kerrottuna, vaikka todellisuus on ”niin kovin kalteva”), ”koivusaloismeja”, pari oikeasti hyvää läppää ja jokaista hyvää juttua kohden kymmenen huonoa. Jo mainittu musasoopa (tai hissimusiikki, kuten kollega Näreinen alla kuvailee) yrittää toimia liimana tämän kaiken välillä, mutta ei sovellu siihen, vaikka mukana onkin annos sokerista tahmeutta. Näyttelijät tekevät kyllä kaikkensa, mutta se ei vie Kaltevaa tornia mihinkään. Korkeintaan suljetulle osastolle, joskin tässä yhteydessä suljettu osasto tarkoittaa vain paikkaa, johon toteutukseltaan surkeat leffat voi lukita piiloon.
