Lost in Translation ei jäänyt odottelemaan turhia juonenkäänteitä. Se aloitti heti ensimmäisellä kuvalla upeiden otosten vyöryn, joka jatkui loppumetreille saakka. Sofia Coppola taitaa olla perinyt isukiltaan kasan lahjoja, sillä elokuvan aikana valkokankaalla vilahti muutama jo tutuksi tullut coppolamainen otos.
Nuori nousukas Scarlett Johansson esiintyi hyvin vakuuttavasti Charlotten roolissa. Hän ei jäänyt murehtimaan, mitä olisi voinut tehdä paremmin, porskutteli vain huolettomasti eteenpäin. Ja sen vuoksi juuri Charlotten rooli on persoonallinen Scarlettin näytellessä sitä.
Toinen päärooli Bill Murray vakuuttaa jopa Scarlettia enemmän. Ehkä hieman huonompia roolejakin (esim. Ghostbusters) uransa aikana tehnyt Murray on tässä luultavasti parempi kuin koskaan. Hän esittää Bobia, joka on ehkä sekä henkisesti että fyysisesti Lost in Translation.
Bob ja Charlotte tapaavat Tokiossa, missä Bob, entinen filmitähti on kuvaamassa viskimainosta ja Charlotte miehensä työmatkalla seurana. Heistä tulee läheiset ystävykset. Juoni on vaikea ymmärtää, mutta kun seuraa upeita otoksia ja näyttelijöiden hienoja suorituksia, pysyy kelkassa vaikka kamera kääntyisi ylösalaisin. Ainoa miinus koko leffassa on Scary Movie -tähti Anna Faris, jonka sekä ulkomuoto että näyttelijäntaidot kyseenalaistetaan tässä elokuvassa. Lost in Translation oli edeltäjäänsä Virgin Suicidesia kiinnostavampi, siinä oli jopa enemmän sisältöä. Ainoa asia joka jäi mietityttämään oli, että jos jo Virgin Suicidesista tuttu Kirsten “Lux Lisbon” Dunst olisi nähty Charlotten roolissa, minkälainenkohan leffasta olisi tullut…
nimimerkki: Big Fish
