Jos tuottajasedät äkkää yhtäkkiä että jollain tarinalla (johon sattuu olemaan oikeudet) voisi tehdä rahaa ja olemassaolevien jatko-osien määrä ylittää kolmen maagisen rajan niin on hyvinkin järkevää tehdä osa nimeltä “Alku”. Ennen kaikkea tähän astista tapahtuneen seuraaminen tuntuu katsojastakin paljon jännittävämmältä kuin normaali kaiken jälkeen -tyylinen ratkaisu. Kolme alkaa olla maksimi jatko-osien määrässä ja sitten luu on yleensä kaluttu loppuun. Tämän tuottajasedätkin ovat voineet excel-taulukoistaan todeta. Ehkä juuri siksi Alku keksittiin.
Alussa on useita hyviä puolia, se on erittäin monikäyttöinen verrattuna normaaliin jatko-osaan. Ensimmäisenä se että kaikki osat nähnyt ja tarinan kokonaiskuviosta kiinnostunut fani ei voi jättää Alkua katsomatta. Kuvio ei ole enää entisensä, koska alku saattaa muuttaa koko lopun tarinan luonteen. Toinen monikäyttöisyyden puoli on se että Alulla ei ole samanlaista katselukynnystä kuin normaalilla jatko-osalla. Kukaan ei voi vedota ettei ole nähnyt niitä edellisiä osia, koska ennen Alkua ei ole mitään. Näin saadaan myös täysin uudet katsojat mukaan. Parhaimmillaan Alku antaa uudelle katsojalle kipinän vuokrata/ostaa myös vanhat osat (nyt ns. jatko-osat), ensin ilman Alkua tai hiukan myöhemmin myös Alun kanssa.
Kukahan tämän alkujutun alkujaan keksi? Ihan hyvä keksintö saada jatko-osalle extralataus ja monikäyttöisyys. Toisaalta kannattaa muistaa se että jos suunnittelee Alkua niin se on periaatteessa myös loppu, sillä “osa neljä” ei ketään enää kiinnosta. Viimeistään Alun jälkeen alkaa olla fiilis että nyt ympyrä on sulkeutunut.
Mitä tähän leffaan tulee niin minutkin oli (vielä tämän kerran) johdettu harhaan ja luulin että Manaajan osa 0 olisi jotain tavallisesta hollyhutusta poikkeavaa. Täytyy sanoa että osa 0 kiinnosti ennakkoon paljon enemmän kuin jos kyseessä olisi ollut Manaaja 4. Olisin tullut kyllä senkin katsoneeksi jos Renny olisi sen ohjannut, tuskin muuten. Kyllähän ainakin itseäni Rennyn tekemiset kiinnostaa ja miehen kaikki leffat tulee katsottua. Niin monesti tulee vain todettua (kuten tässäkin) että kyseessä on melko keskinkertaista kamaa. Renny on osoittautunut tuotantoportaan luottomieheksi (hyvä saavutus sekin), joka hoitaa leffan kuin leffan ja tekee tasaista jälkeä, ehkä jopa liiankin tasaista. Toisaalta tasaiselta pohjalta on helppo räknätä jo ennakkoon viivan alapuolista osaa, jos taaloista puhutaan. Jos kulut on kurissa, kehissä luotto-ohjaaja ja takana vahva tarina niin tappiota tuskin tulee. Rennystä ei ole mitään pahaa sanottavaa, Suomi Rules! En huomannut muuten sitä Suomen lippua missään tällä kertaa. Jossain sen täytyi kuitenkin olla!
Kyseessä on siis tavallinen ja keskinkertainen tunnetun kauhustoorin jatko-osa, joka hakee lisävirtaa Alku-tyylisellä ratkaisullaan. Ollaan Keniassa ja arkeologisissa kaivauksissa on löytynyt 1500-vuotta vanha kirkko. “Nuori” uskonsa menettänyt Lancaster Merrin (Skarsgård) saapuu paikalle kaivauksille. Izabella Scorupco säteilee jo paikalla naislääkäri Sarahina. Outoja juttuja alkaa tapahtua kaivausten ympäristössä ja kohta on piru merrassa. Nyt olisi taas paikka uskoa muuhunkin kuin itseensä.
Kyllähän tämä kannattaa katsoa jos haluaa seurata Rennyn uraa ja tekemisiä. Muuten tämäntyylisellä leffalla ei ole pahemmin annettavaa, ainakaan itselleni. Joku Special DVD-julkaisu tulee luultavimmin sisältämään tämän Rennyn ohjauksen lisäksi myös hyllytetyn Paul Schraderin version (huhuja on kuultu), jossa väkivaltaa ei ilmeisesti ollut sitten tarpeeksi. No, tässä sitä on.
