Alun karuus hiukan säikäytti, mutta soundi muuttui täyteläisemmäksi parin biisin jälkeen.

18.5.2004 22:22

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Alkuperäinen nimi:Gary Moore - Live at Monsters of rock
Valmistusvuosi:2003
Pituus:63 min

Gary Moore on äijä, joka koreili joskus nuorempana yhtenä omana kitaristisankarina. Nykyään kitaristisankareiden diggailu on jäänyt vähemmälle ja päähuomio keskittyy yleensä biiseihin ja sovituksiin. Hyviä riffejä diggailee, mutta älyttömät tilutussoolot lähinnä naurattaa. Onneksi Moorelta löytyy mielettömien tilujen lisäksi roppakaupalla hienoja biisejä. Aiemminkin kun en ole yhtään miehen DVD:tä omistanut niin aloitetaan sitten vaikka tästä.

Glasgowssa 2003 taltioitu Minijulkaisu (sellaiseksi tätä voisi kutsua) on pikainen läpileikkaus miehen urasta, alkaen soolouran toiselta kokopitkältä julkaisulta, Corridors of powerilta löytyvällä Shapes of Thingsillä ja Wishing Wellillä päättyen vanhempien Thin Lizzy -aikojen mestarislovariin, Parisienne Walkwaysiin. Oikeastaan tuo kaikki noiden välissä oleva musiikki on itselle hiukan hämärän peitossa, jos ei lasketa Murder in the skiesin alkurevittelyä tai legendaarista Out in the fieldsiä. Väli on pääasiassa miehen bluestuotantoa, joka ei niin ole houkutellut tutustumaan pahemmin, ainakaan vielä…

Nyt kun noita musatyylejä pistää rinnakkain ja kuuntelee miten homma toimii triona niin sitä on itsekkin ällikällä lyöty todetessaan että Moorelta sujuu tuo bluesosasto huomattavasti paremmin nykypäivänä. Toisaalta kyse on myös siitä että bluesia on veivattu kauan ja homma on paremmin muistissa. Moore taitaa ihmeellisesti yhden nuotin soitannon tuolla akselilla… soolossa voi ottaa pelkästään simppelisti pitkiä ääniäkin, jotta homma kuullostaa lähes jumallalliselta. Laulupuoli on mieheltä jo mielestäni hiukan hiipunut parhaimmista päivistä. Sen huomaa varsinkin Out in the fieldsin kimakoimmissa kohdissa. Bluesissa ei niin tarvitsekkaan kailottaa.

Lätyllä nähdään myös joitain extroja, jotka koostuu soundchekistä ja miehen haastattelusta. Noita vanhoja hardrockrenkutksia on kuulemma hauska soittaa ja niissä on hyvin tehdyt soolot. On kuulemma älyttömän mukavaa opetella omat soolot uusiksi ja hoksata mitä joskus nuorempana onkaan ajatellut niitä tehdessä. Vanhoja omia hardrocklevyjä ei hepun hyllystä löydy, ostakaa joku hänelle ne!

Alun karuus hiukan säikäytti, mutta soundi muuttui täyteläisemmäksi parin biisin jälkeen. Tuo nyt ei ole toisaalta mitään uutta livetouhuissa. Nykyaikana kun tulee markkinoille pidempiäkin DVD-musajulkaisuja niin tällainen lyhyt ja lavashowltaan askeettinen homma ei hirveästi ropisuta pistelaaria, vaikka pidänkin heppua loistavana musikanttina. Hyvä tämä on, mutta paljon parempikin tämä voisi olla.

Biisit:
Shapes Of Things, Wishing Well, Rectify, Guitar Intro, Stand Up, Just Can’t Let You Go, Walking By Myself, Don’t Believe a Word, Out In The Fields, Parisienne Walkways

Arvosteltu: 18.05.2004

Lisää luettavaa