Vaikka Bela Lugosin tähdittämän Draculan arvoa klassisena kauhuelokuvana ei voi kiistää, valitettavasti kyseinen maine on melkoisen pitkälti liioiteltu.
Juoni ei perustu suoraan Stokerin tekstiin, vaan siitä muokattuun teatterisovitukseen, mikä on paha heikkous. Alussa olevien kohtauksien piinaavan tarkkaa ohjausta ja Lugosin ylinäytteleviä maneereita ei voi pitää minään huonona elokuvana, mutta valitettavasti alussa oleva tehokas kerronta ei pelasta pahalta lässähdykseltä.
Tod Browningin ohjaus on hyvin jäykkää erityisesti kameratyön suhteen, mitä aika ei anna anteeksi, sillä tehokkaampaa ja kekseliäämpää kameratyötä oli nähty jo vanhemmissakin elokuvissa. Dialogi, joka sisältää muutamia loistavia repliikkejä on pääasiassa hyvin kankeaa tekstiä, joiden näyttely on yhtä kankeaa. Ottaen vielä huomioon, että suurin osa kiinnostavista tapahtumista tapahtuu kameran ulkopuolella ja tasapaksun kuvauksen, niin suurin osa elokuvasta on paksua puuroa.
Bela Lugosin kammottava aksentti sopii varsin hyvin hahmon olemukseen, mutta valitettavasti Draculassa ei ole ylimaallista pahuutta tai epäpyhää voimaa, vaan enemmänkin puolivillaista Itä-Eurooppalaista hölmöä, mikä on lyhyesti sanottuna raiskaus kirjan henkeä kohtaan. Dwight Frye Renfieldin roolissa on hyvä, vaikkakin selkeästi koominen hahmo ja Edward Van Sloan on älykäs, mutta valitettavan tylsämielinen ja laiska ollakseen toimelias epäkuolleiden tuhoaja.
Tämä kankeus ei myöskään hillitä lopussa, sillä Draculan kuolinkohtaus on varsinainen antikliimaksi jättäen koko elokuvasta katkeran maun jälkeen. Alun lupauksia ei onnistuta pitämään.
Kokonaisuutena erittäin paha pettymys, joka nousee surkeuden suosta ainoastaan tyylikkään alkukohtauksen takia.
nimimerkki: Jurpo
