Fowlerin perhe asustelee pikkukaupungissa. Lääkäri-isän ja opettaja-äidin ainokainen lapsi Frank viettää opintojen lomassa kesää kotonaan pyydystellen mereneläviä. Naisiin vetoavalla puberteetti-iän ohittaneella nuorukaisella on suhde hiukan vanhempaan yksinhuoltajaan Natalieen, jota Frankin vanhemmat tai ainakaan äiti ei täysin voi hyväksyä.
Natalien (omasta mielestään parannuksen tehnyt) ex-mies yrittää tunkea naisen elämään väkisin. Frank sattuu olemaan Natalien asunnolla kun ex hyökkää sisään ja sitten meneekin henki. Murhaajaa ei tunnuta saavan vastuuseen ja vanhemmilla on kovat paikat, elämällä ei tunnu olevan enää mitään annettavaa siis muuta kuin syyllisten tuomiot.
Samantyylisellä kaavalla tehtyjä leffoja on tullut nähtyä joitain, mutta kyllähän tässä saadaan aiheesta tunnelmallisesti mustaakin mustempi pätkä. Pläjäys ei ole missään tapauksessa lauantai-iltapäivän ratoksi tyylinen tapaus. Alun onnellisuus muuttuu hetkessä piinaavaksi, synkäksi ja epätoivoiseksi. Leffan esittämä loppu tuntuu olevan väistämätön ja arvattava, mutta tuleva toteutustapa mietityttää tarinan edetessä. Muutenkin kaikki tuntuu mielettömän pahalta.
Ikikatkeraa äitiä esittävä Sissy Spacek nappasi Golden Globen parhaasta naispääosasta. Satimessa oli tyrkyllä myös Oskarin pystien saajaksi viidessä kategoriassa mm. Paras leffa. Oskareita ei tällä kertaa tullut, mutta voihan tuolla ehdokkuudellakin ainakin markkinoida jos ei muuta. Pointsit leffalle erittäin intiimin ja ahdistavan ilmapiirin luomisesta. Eihän hyvän tarvitse olla aina niin kivaa.
