Vuonna 1983 ilmestynyt sci-fiä ja kauhua sekoitteleva Xtro päätyi oitis ilmestyttyään Iso-Britannian pahamaineiselle “video nasty” -listalle, jonka suoman huomion kautta elokuva nauttii edelleen varmasti pienimuotoisesta kulttisuosiosta. Väkivaltaisimmasta päästä elokuva ei ole, mutta sen groteski ja omaperäinen juoni jättää silti monet saman vuosikymmenen genrekollegansa jalkoihinsa.
Sen suuremmitta selittelyittä, elokuva alkaa taivaalta ilmestyvällä välähdyksellä joka vie pienen Tonyn isän mennessään. Kolme vuotta myöhemmin isä palaa takaisin kuvioihin sekoittamaan Tonyn, tämän äidin ja uuden miesystävänsä elämää. Katsojalle ei jää epäselväksi, että isä on kokenut jonkinlaisen muutoksen kolmen vuoden aikana.
Elokuva alkaa lupaavasti ja katsoja saa nauttia 80-luvun erikoistehosteista, jotka onnistuneisuudellaan tuovat mieleen saman lajityypin klassikon, The Thingin. Alussa nähtävä “synnyttäminen” on kiistatta aikakautensa kovimpia aikaansaannoksia ja se herättää vielä 30 vuoden jälkeenkin katsojassaan puistatusta. Tieteiskauhua täynnä olevan alun jälkeen tyyli valitettavasti muuttuu huomattavasti surrealistisemmaksi jonka myötä kuvaruudulla tulee juoksentelemaan niin eläviä lelusotilaita kun sirkuskääpiöitäkin.
Hieno ja mieleenpainuva alku harmittaa, sillä ohjaajalla, Harry Bromley Davenportilla oli mestariteoksen ainekset käsissään jos tämä olisi vain malttanut pysyä alkuasetelmissaan. Davenport on kertonut käyttäneensä runsaasti huumeita elokuvan teon aikana, mikä sitten näkyykin päämäärättömänä hapuiluna, jota onnistutaan vasta loppua kohden korjailemaan.
Xtro sai myöhemmin kaksi jatko-osaa vuosina 1991 ja 1995. Jopa neljännen osan ilmestymisestä ollaan huhuttu, mutta tämän läskiksi lyödyn ja holtittoman sci-fi -sekoilun jälkeen niihin on vaikea suhtautua avoimin ja odottavin mielin.
