Susan Morrow (Adams) on modernin taidegallerian omistaja jonka elämässä kummittelee hänen ex-miehensä Edward Sheffieldin (Gyllenhaal) kirjoittama väkivaltainen jännitysromaani. Romaanissa perheenisä Tony Hastings (Gyllenhaal) joutuu vääryyksien runtelemaksi ja paikallisen sheriffi Bobby Andesin (Shannon) kanssa ryhtyy suunnittelemaan kostoa.
Yön eläimet on Tom Fordin toinen ohjaustyö, joka osoittaa hänen kykynsä jännityksen luomiseen. Elokuva on vaikeaselkoinen mysteeri, jossa liikutaan kahdella eri tasolla. Siinä seurataan kirjan päähenkilön elämää, sekä kirjan lukijan elämää. Susanin tarina säädyllisestä hienostoperheestä olevana taidegalleristina antaa täydellisen vastapainon Tonylle, tuolle sympaattiselle, kostonhimoiselle kirjan miehelle. Tonyn tarina kaikkine hirveyksineen sävähdyttää kuitenkin enemmän, vaikkei konservatiivisen arvoperheen naisenkaan elämä mitenkään tylsästi ole kerrottu.
Erityisen mielenkiintoisen elokuvasta tekee sen mysteerinen, unenomainen ilmapiiri, jossa sekä kirjan henkilö, että kirjan kirjoittaja ovat sama henkilö (ainakin näyttelijän suhteen). Tämä aiheuttaakin sen, että ainakaan itse en ollut lopussa enää varma jääkö tuo kirjan karmiva tarina vain tarinaksi vai onko se osa oikeata elämää? Onko Tony ja Edward sama henkilö? Kuinka paljon romaanissa on rinnastettu Edwardin oikeaan elämään? Tämä on todella hämmentävä elokuva kaikessa juonen epäkronologisuudessaan ja symbolisuudessaan.
Toisekseen tämä on uskomattoman tyylikäs teos visuaalisesti. Sitä voi vain olla kiitollinen kuvaaja Seamus McGarveylle, jonka ansiosta tämä elokuva onnistuu olemaan yhtä aikaa karu ja kaunis.
Siitä huolimatta elokuva kaatuu paikoitellen (etenkin alkuteksteissä) liialliseen tekotaiteellisuuteen, joka rokottaa kokonaisarvosanaa. Parin kohtauksen kohdalla sitä oikein harmittaa, kun tämän piti olla tässä huonontamassa hiukan elokuvaa. Ne tuntuivat irrallisilta ja jopa typeriltä. Tai sitten minä en vain ymmärrä niiden merkitystä.
Yksi elokuvan kantavista voimista on musiikki. Abel Korzeniowskin musiikki on kaunista, mutta siitä välittyy pahaenteinen ilmapiiri koko elokuvan tunnelmaan. Elokuva on äänimaailmaltaan muutenkin erittäin taidokas ja aina musiikkia ei tarvitse, vaan erämaan omat äänet riittävät mainiosti.
Amy Adams tekee uran parhaimmista rooleistaan Susanina, jonka elämä menee hienostopiireissä ja modernin taiteen parissa. Eräs järkyttävä kirja muuttaa hänet ja se alkaa vaikuttaa hänen omassa elämässään. Hahmossa on monenlaisia piirteitä ja Adams hoitaa jokaisen kunnialla.
Omasta mielestäni elokuvan tähti on kuitenkin Jake Gyllenhaal, joka tekee ikimuistoisen kaksoisroolin Tonyna ja Edwardina. Tämä on todella mielenkiintoinen asetelma, joka nostaa elokuvan uudelle tasolla. Gyllenhaalin näytteleminen tulee suoraan sielusta. Hänen oma kirjansa varjostaa häntä kaikkialla.
Myös leffan pahiksena nähtävä Aaron Taylor-Johnson on yksinkertaisesti iljettävä sadisti, joka sai itselleni ainakin ihokarvat pystyyn. Hänen hahmonsa on hassu juntti, mutta sisäisesti täysi psykopaatti. Karl Gusman ja Robert Aramayo ovat myös todella hyviä näyttelijöitä tämän rikostovereina.
Yksi suosikeistani oli Michael Shannon sheriffinä, joka suorittaa viimeistä tehtäväänsä ja tahtoo auttaa Tonyn koston loppuun asti. Romanttisista komedioista tuttu Amyn ”kaksoisolento” Isla Fisher oli myös todella mukava nähdä täysin erilaisen genren elokuvassa. Hän hoiti Tonyn vaimon osuuden kunnialla ja niin myös tyttärenä nähtävä Ellie Bamber.
Kaiken kaikkiaan Yön eläimet on hieno, erittäin jännittävä ja paikoitellen oikeasti ahdistava kokonaisuus, joka todella pistää ajattelemaan. Se on älykkäimpiä ja tyylikkäimpiä kostotarinoita pikään aikaan.
