Ameriikan raitti on ennen muuta miehistä uhoa ja miesten toilailuja sisältävä elokuva.

12.5.2012 22:41

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: ,
Alkuperäinen nimi:Ameriikan raitti
Valmistusvuosi:1990
Pituus:120 min min

Kotimaisen camp-klassikko Insidersin jälkeen Lauri Törhönen jatkoi Antti Tuurin Pohjanmaa-kirjoihin pohjautuvien elokuvien sarjaa. Siinä missä Pekka Parikan ohjaama Pohjanmaa on yhteen vuorokauteen sijoittuva tiivis kuvaus eteläpohjalaisesta (lähinnä miesten) luonteesta, Ameriikan raitti on enemmän yleissuomalainen kuvaus tavastamme toimia. Tosin tapahtumaympäristönä elokuvassa on hieman eksoottisempi Suomi-filmien kuvauskohde, Yhdysvaltojen Florida.

Erkki Hakala ja Taisto Matsomppi ovat eteläpohjalaisia yrittäjiä, jotka talousongelmiensa vuoksi lähtevät veropakolaisiksi Yhdysvaltoihin. Mukaan lähtee myös Erkin raskaana oleva Kaisu-vaimo. Kolmikko päätyy amerikkalaistuneiden hämäräperäisten suomalaisten liikemiesten yhteisöön, jossa rahalla saa kaikkea ja elämä on ainaista auringonottoa, uima-altaassa oloa ja viinanjuontia. Elokuvan edetessä varsinkin Kaisu turhautuu miehensä ainaiseen juhlintaan, jolloin Erkki ja Taisto päättävät mennä yhteisön pääpomon kautta töihin rakennustyömaalle. Tästä eteenpäin miesten asiat alkavat mennä loivaa alamäkeä alaspäin, mutta joukossa on kuitenkin myös toivonpilkahduksia.

Ameriikan raitti on ennen muuta miehistä uhoa ja miesten toilailuja sisältävä elokuva. Yhteisön naiset jäävät sivuosaan, paitsi Mari Rantasilan esittämä Kaisu, joka tuo elokuvalle tarvittavan naisnäkökulman vastapainona asioihin. Roolitukset elokuvassa ovat kauttaaltaan hyviä, Erkki Hakalaa esittävä Kari Sorvali on muissakin roolitöissään loistanut äkkipikaisena ja elämässään rimpuilevana miehenä. Loppupuolella elokuvaa tärkeäksi henkilöksi kohoaa myös Åke Lindmanin esittämä Otto, joka karheudella ja elämänkokemuksella saa elokuvalle vielä viimeisen vaihteen päälle.

Ameriikan raitin voi halutessaan nähdä 1980-lukulaisen kasinotalouden jälkikommenttina ja 1990-luvun laman ennakkokuvana, mutta täysipainoisesti elokuva toimii myös pelkästään ”meidän poikamme isossa maailmassa” –viihteenä. Vaikka elokuva koostuukin lukuisista yksittäisistä hupaisista ja rankemmistakin hetkistä vailla selkeää juonijatkumoa, onnistuu elokuva kuitenkin kokonaisuutena olemaan koko ajan eteenpäin menevä. Insidersin kolkko Helsingin ankeus muuttui Ameriikan raitissa hieman valoisammaksi Floridan auringoksi.

Arvosteltu: 12.05.2012

Lisää luettavaa