Koichi Shikishima (Ryunosuke Kamiki) oli lentäjä pikkuruisella Odolla. Ajankohta oli toisen maailmansodan loppuaika ja itsetuhoisa hyökkäys oli virallinen käytäntö. Tappion nöyryytyksen lisäksi paikallinen merihirviö Godzilla (Gojira) oli totta ja teki selvää jälkeä jättäen lisää syyllisyydentunnetta. Sitten rähinä loppui ja koti oli nollatilassa. Eloonjäänti on kylläkin aika korkealla tärkeysjärjestyksessä. Romusiksi pommitetussa maassa on paljon tehtävää kapteeni Akitsun (Kuranosuke Sasaki) miinaraivaajalla ja Noriko Oishin (Minami Hamabe) avulla muodostuu perhekin, minkä kruunaa orpo Akiko (Sae Nagatani). Sitten Bikini-atollilla tehdään pieni ydinenergiaan liittyvä koe ja se ajaa kolossaalisen merihirviön liikkeelle. Monenlaisia asioita on yritettävä tämän saapuessa Tokioon, henkilökohtainen tragedia on vahva motivaattori. Kenji Noda (Hidetaka Yoshioka) on genren vaatima tieteilijä, joka tietysti keksii ratkaisuja ongelmiin ja näitä toteutetaan.
Kaukokaipuu iski hirviöleffojen veteraani Gojiraan ja tämä suuntasi Hollywoodiin kultaa vuolemaan. Menestystä ja mainetta tuli isosti, mutta kevyet hirviöremellykset jenkkirahalla alkoivat maistua puulta. Katsojien onneksi omaksutusta kotimaasta saapui kohtelias pyyntö tulla tähdittämään uutta periodileffaa ja ohjaaja antoi lisäyllykkeenä oikeuden raivota, tuhota ja olla pysäyttämättömänä kauhuelokuvan hirviönä. Palkka oli pieni, mutta ohjauksesta vastaava Takashi Yamazaki tiesi täsmälleen, mitä oli tekemässä. Käsikirjoituksen apuna oli Takeo Murata. Ei siis liene yllättävää, että Gojira otti roolin vastaan hyvällä ruokahalulla ja nolla putosi yhtä alemmas. Tyhjää tarpeistosärkemistä tarjoavan hirviörymistelyn sijasta luvassa on merkityksellistä tarpeistohävitystä, minkä inhimillinen kärsimyshinta tuodaan vahvasti esille. Juonikäänteet eivät aina ole kovinkaan vahvasti pohjustettuja, mutta meininkiä ei missään nimessä voi moittia ja luonnollisesti kauhuleffan hirviönä olevaa Godzillaa murjotaan isosti.
Ryunosuke Kamiki on leffan sankari ja tämän päälle kaatuu traumaa niin massiivisella mitalla, että sodanaikaisen prototyyppihävittäjän ohjastelu kamikazen kylmällä raivolla on se järkevämpi vaihtoehto. Noriko Oishi ja Sae Nagatani ovat syinä jäädä eloon ja Kenji Noda on se tieteilijä, jonka suunnitelmaa sovelletaan. Kuranosuke Sasaki tarjoaa jokseenkin koomisen, mutta työssään osaavan tukiroolin ja muutenkin leffan inhimillistä näyttelijäntyötä ei voi moittia, vaikka se onkin länsimaalaiseen koulukuntaan tottuneelle jokseenkin ylienergistä. Ihmisnäyttelijöiden työ on draaman tarjoamisessa ja onneksi käsikirjoituksessa osataan kiinnittää huomio heihin. Kaukomailla rahaa kahminut Gojira on fyysisesti vahvassa kunnossa ja sitä myös tarvitaan pyrotekniikoiden paukkuessa nahassa. Bravuuritemppuna oleva ja dramaattisesti yliampuvasti voimakas ydinhengitys hajottaa läskin vastaanottavassa päässä alkuaineiksi.
Erinomaisen riehumisen ja dramaattisen tasapainotuksen lisäksi ohjaaja osaa kuvata Godzillan aiheuttamia tuhoja ja efektit todellakin ansaitsivat Oscar-patsaan, sillä ne ovat tarinan kuuliaisena osana. Tarinan ydin ei ole aiheesta raivostunut merihirviö, vaan moninaisen trauman vaivaama sotilas, joka saa tilaisuuden kuolla kunniakkaasti Suurenmoisella Salamalla.
Gojira treenasi itsensä kauhuleffakelpoisen hirvityksen kuntoon ja omaksutussa kotimaassa tehty kauhupläjäys muistuttaa katsojille, että jättigorillan kanssa painiskelu on pelkkää rahan takia tehtävää stunt-showta ja Gojira on vahvan kauhu-uskottavuuden omaava veteraanimörkö, joka saa ihmisparat katoamaan ihan vaan rauhallisella kävelyllä.
