Röllimetsää uhkaa suuri tuho; koko metsä on muuttumassa laikku laikulta kiveksi, ellei joku ala toimia ja pian. Milli-menninkäisellä voisi olla ongelmaan ratkaisu, mutta menninkäiset ovat – noh, puhtaita ja kauniita – muuta kuin röllejä. Koska tilanne on vakava, Rölli ja hänen kumppaninsa lähtevät kuitenkin Millin kanssa hakemaan apua. Toisin sanoen: kohti suurta seikkailua.
Ensimmäinen pitkä Rölli-animaatio on kaikin puolin mukava leffa. Dubbausguru Pekka Lehtosaaren kynästä on irronnut kilttiä Disney-parodiaa tuttujen Rölli-juttujen lomaan. Allu Tuppuraisen alkuperäisvisio Röllistä maailmoineen on silti edelleen vahvasti näkyvissä ja kuultavissa. Maisema on suomalainen ulkomaisesta panostuksesta huolimatta, ja Röllin hyvät aatteet hassujen ilkeilyjen takana kuten asiaan kuuluu. Janne Kopun suunnittelemat hahmot ovat kerrassaan ihania. Kaikesta näkee, että työ on haluttu tehdä kunnolla. Silti ääninäyttely ei ole ihan niin hyvässä synkassa kuin Lehtosaaren parhaimmissa Disney-dubbauksissa. Outoa, sillä kerrankin äänet on voitu tehdä etukäteen.
Juonensa kannalta Röllin sydän on selvästi parempi kuin “ihan kiva”. Seikkailun hahmot toki ovat karrikoituja ja siten yllätyksettömiä, mutta kokonaisuuden kannalta se ei haittaa. Rölli-animaatio voittaa katsojan puolelleen luultavasti ainakin kotimaassaan. Toista voi olla ulkomailla – joku voi nostaa äläkän masokistisesta saunakohtauksesta (ohhoh, nehän hakkaavat itseään siellä vitsoilla). Tai ehkä joku imppaa herneen nenäänsä kahden tytön pusukohtauksesta (vrt. Teletappijupakka). Suomalaiselle katsojalle kolmas Rölli-elokuva on kuitenkin laadukas tekele, josta sietää olla ylpeä.
