Sekatekniikalla tehty elokuva on päässyt ehdokkaaksi Euroopan parhaaksi animaatioksi vuodelle 2012. Elokuva vie mukanaan, hahmot ovat sympaattisia ja huumori sopii koko perheelle. Tekniikka ei ole elokuvan keskipiste vaan hyvin käytetty väline tuoda tarina esille. Eri tekniikoilla tehdyt elementit auttavat yksinkertaistamaan ja tuomaan paremmin esille kuvan tärkeimpiä elementtejä.
Tarinan alkuasetelmassa päähenkilö Piraattikapteeni osallistuu kilpailuun vuoden merirosvo tittelistä. Alku näyttää hankalalta, muilla kilpailijoilla kun on kasoittain kultaa, maailman suurin timantti ja aluksena valas. Kapteenilla itsellään ei ole vanhan laivan ja persoonallisen miehistön lisäksi kuin lemmikki dodo Polly. Muut merirosvot nauravat Piraattikapteenin miehistöineen ulos kapakasta ja seikkailu tittelin saavuttamisesta alkaa. Merirosvoja vihaava kuningatar Victoria ei jää tarinan ainoaksi pahaksi. Heidän ystäväkseen tekeytyneellä tiedemies Charles Darwinilla on myös maineen kiilto silmissään. Hänen tavoitellessaan harvinaisesta papukaija-Pollya. Tarina kietoutuu ahneuden eri muotojen ympärille. Toteen pääsee vanha sananlasku: “Ahneella on paskanen loppu”
Kuvakerronta ja tarinan kulku on elokuvan ehdoton vahvuus. Elokuva alkaa vahvoilla kamera ajoilla, jotka vangitsevat katsojan huomion. Koko elokuvan kuvakerronta vaikuttaa tarkkaan suunniteltu. Kuningatar Victorian iskiessä veitsen poytään siirrytään kuvaan, missä Piraatti kapteeni iskee veitsen poytään. Leikkauspisteet kuljettavat tarinaa hyvin kohtauksesta toiseen. Piirretyt karttaosiot sopivat merirosvo teemaan. Eivätkä jää yhden kohtauksen tempuksi, vaan ovat osa koko elokuvan kerrontaa.
Huomiota kannattaa kiinnittää hyvin rakennettuihin hahmoihin. Piraattikapteeni on naivii, hyväksyntää hakeva, mutta auktoriteettinen kapteeni. Hahmot ovat visuaalisesti miellyttäviä, heidän persoonaansa on mietitty ja tekemiset motivoituja. Vaikka kaikilla hahmoilla on motivaatio tekemisiinsä, en silti näe kaikkien tarpeellisuutta juonen ja tarinan kannalta. Perämies on miehistön fiksuin ja johdattelevin hahmo, joka herättää kysymyksiä myös katsojalle. Mieheksi naamioitunut naismerirosvo ei jää koskaan varsinaisesti kiinni. Ainoa syy tämän hahmon olemassa oloon on lisätä sekoilevaa komediaa.
Elokuvassa sorrutaan ilmeisiin komedian elementteihin kuten roskakasaan lentämisestä, pienempien veneiden murskaamiseen. Nämä eivät jää onneksi ainoiksi vitseiksi. Brittihuumorista pitävälle elokuva on varma valinta. Darwinin lemmikki apina toimii vitsinä ja huvittaa puhumalla muistiinpano korteilla. Älykästä huumoria, joka vaatii yleissivistystä historiasta on pitkin elokuvaa. Kuningatar Victorian salaisen harrastuksen paljastuminen on juonen käänteeltä yllättävä. Loppu itsessään jää kuitenkin perinteistä perinteikkäämmäksi ystävyyden voimaa korostavaksi kliseeksi.
Aardman Animations on tunnettu Wallace & Gromit animaatioistaan. Yhtiön jälki näkyykin elokuvan vahahahmoissa. Ohjaaja Peter Lordille elokuva on toinen kokopitkä animaatio. 3D:n, vaha stopmotionin ja piirrosanimaation yhteispeli toimii toteutuksessa. Meri, taivas ja taustat on rakennettu 3D voimin ja tuo kontrastia vaha- hahmoihin ja lavasteisiin. Elokuva on mahdollista myös kokea kolmiulotteisena esityksenä.
