Baker Streetin kuuluisan yksityisetsivän, Sherlock Holmesin (Basil Rathbone) asumuksen alla hiiri jonka nimi on Basil (Barrie Ingham). Esikuvansa tavoin hän maaninen, tarkkaavainen tutkija, asuu sekasorron keskellä, soittaa viulua ja hänen tärkeä apurinsa ja kronikoitsijansa on Afganistanissa palvellut lääkintäjoukkojen majuri David Q. Dawson (Val Bettin). Hänen arkkivihollisensa on professori Ratigan (Vincent Price) – nerokas ja diabolinen rotta (älä sano sitä hänen kuullen tai hän soittaa kelloa) jonka tärkein apuri on siipirikko ja jalkapuoli lepakko Fidget (Candy Candido). Joka tapauksessa leluseppä Hiram Flaversham (Alan Young) joutuu kaapatuksi ja tämän tytär Olivia (Susanne Pollatschek) pyytää apua Basililta ja sieppaus luonnollisesti liittyy Ratiganin kieroon juoneen. Luonnollisesti Basil tekee selvää Ratiganin juonesta ja klimaattinen loppukohtauksen taustana palvelee Big Benin mutkikas kellokoneisto.
Disney-yhtiön pitkän ja nimekkään tuotantohihnan tuloksiin mahtuu myös tämä animoitu ja antropomorfattu kunnianosoitus kaikkien bipolaaristen etsivien esivaarille, Sherlock Holmesille. Lopputulos on viihdyttävä seikkailu ja se on kaikista tärkeintä, joskin Allekirjoittaneen kaltaiset Culttüürioliot harmistuvat juonen heppoisuudesta. Hahmot ovat eläviä ja ennen kaikkea roisto on loistava, mutta juoni etenee pikajunan nopeudella (hyvin kohtauksin) ja jää kiusallisen ohueksi. Ilmeisesti käsikirjoittajaryhmä on ollut liian innoissaan kohtauksista ja joku on unohtanut sen juonen.
Barrie Ingham yhdistelee mainiosti peribrittiläisiä fraaseja maanisena Basilina joka on kaikkien Sherlock Holmesia määräävien piirteiden tislauma. Val Bettin tekee samanlaisen tiivistymän Dawsonina, joskin tämän esikuva on Nigel Brucen henkilöimä tollukka. Muihin näyttelijäsuorituksiin ei paljoa kiinnitä huomiota.
Vincent Price sai vanhoilla päivillään unelmansa todeksi olla Disney-animaatioleffassa ja vielä roistona. Se tarkoittaa sitä että hän luo loistavan, teatraalisen Roiston jonka uhkaavuutta ei vähennä ajoittainen koomisuus. Itse asiassa Ratigan on hauska ja makeileva myös kylmäverisesti keventäessä pakoajokkinsa kuormaa. Vasta umpikujassa titaanisella itsekurilla liessa pysynyt peto pääsee irti ja näyttää olevansa juuri niin paha kuin on kerrottu. Candy Candido tämän rosoäänisenä kätyrinä on enemmän koominen hahmo ja antaa mainiosti kontrastia makeilevaan Priceen.
Juoni jää melko heikoksi, mutta hyvät kohtaukset ja ennen kaikkea loistava Roisto takaavat viihdearvon. Ei sen enempää.
