Teurastajan hommia tehnyt mies (Nahon) pahoinpitelee miehen, jonka luuli raiskanneen tyttärensä, mutta olikin väärässä ja istui muutaman vuoden linnassa. Vapauduttuaan töitä ei tunnu löytyvän ja uusi vaimo (Pain) odottaa lasta ja nalkuttaa jatkuvasti, kunnes teurastajalla naksahtaa ja vaimo saa pari nyrkin iskua päin vatsaa. Teurastaja lähtee pariisin nurkille etsimään elämänsä paloja, mutta alkaa turhautua entistä enemmän nykyisyyteen ja lopulta miehen päässä alkaa kiehua pahasti ja lopulta hän on yksin kaikkia vastaan.
Ranskassa kovassa nousussa oleva ohjaaja Gaspar Noé (Irréversible) kertoo ankaran tarinan yhden miehen matkasta yhteiskunnan pimeisiin syöväreihin. Dekkarimaisilla kuva välälyksillä alkava tarina kerrotaan lähes koko ajan kertojan äänen voimin ja samalla näytetään melkein jokaisessa kuvassa Philippe Nahonin esittämää teurastajaa. Kuten vuonna 2002 ilmestyneessä Irréversible-elokuvassa, käyttää Noé tässäkin pitkiä kamera-ajoja ja kuvaa samoja kohtauksia samasta kuvakulmasta pitkään.
Yksin kaikkia vastaan ei ole aivan niin rankka ja julma, yhtä kohtausta lukuunotamatta ,kuin Irréversible, mutta teksti jota teurastaja suustaan päästelee ei myöskään mitään kaunista ole. Elokuvan häkellyttävästi julmin kohtaus nähdään jo miltei alussa kun teurastaja mukiloi-raskaana olevan vaimonsa sohvalle ja jälleen kerran Noé ei pidä mitään kiiretta kuvatessaan moista väkivaltakohtausta. Noé kuvaa myös hienosti likaista pariisin sivukaupunki-aluetta, jossa työttömyys ja prostituutio kukoistaa täysillä ja tällä alueella ei lakia näy missään. Myöskin vertaukset päähenkilöstä Scorsesen Taksikuskiin eivät ole kaukaa haettuja, mutta ei Yksin kaikkia vastaan aivan Taksikuskin tasolle pääse, vaikka yritystä kyllä löytyy.
Paikoin Yksin kaikkia vastaan kärsii pienestä ennalta-arvattavuudesta ja keskivaiheilla tarina ei muutamassa kohdassa oikein etene eteenpäin. Parasta Yksin kaikkia vastaan on ehdottomasti Philippe Nahonin uskottavan hyvin näyttelemä teurastaja, joka on samaan aikaan sympaattinen kaduntallaaja ja hermonsa menettänyt mielipuoli, jotka tekevät hahmosta herkullisen. Onko hän hyvällä vai pahalla asialla jätetään sopivasti katsojan pohdittavaksi.
Kokonaisuutena Yksin kaikkia vastaan ei yllä ihan Gaspar Noén Irréversiblen tasolle, mutta siitäkin huolimatta kysessä on ankara ja rankka esikoinen yhden miehen taipaleesta pimeyden syöväreihin. Ennen tätä Noé oli ohjannut vain lyhytelokuva Carne (Liha:1992), joten tästä hepusta tullaan kuulemaan vielä lisää tulevaisuudessa.
