[I]”They want our bodies. “[/I]
Laiton kaivoskolonia kielletyllä Aegis VII:llä. Joku on ollut siellä ennenkin ja kaivosmiehistö löytää artefaktin. Planeetansärkijä [I]USG Ishimura[/I] saapuu hakemaan artefaktia kapteeni Mathiuksen (Jim Cummings) alaisuudessa viikossa. Kyseinen viikko onkin ollut kiireinen murhien, itsemurhien ja sekoamisien määrän kasvaessa räjähdysmäisesti koloniassa. Turvallisuuspäällikkö Alissa Vincent (Nika Futterman) haistaa mätää ja artefakti siirretään Ishimuraan. Tieteellinen asiantuntija Terrence Kyne (Keith Szarabajka) on epäilevällä kannalla tapahtuneiden asioiden vuoksi kannattaen varovaisuutta ja koloniasta metsäpaloa pakenevan karhun tavalla saapuva Barrow (Bruce Boxleitner) tuo tahtomattaan mukanaan varsinaisen tuhokatalyytin. Ishimuran miehistö joutuu raivokkaan hyökkäyksen kohteeksi ja jäljellä olevien kasvava henkinen epävakaus ei helpota asiaa.
[I]Dead Space[/I] on pelisarja missä ihmisruumis vääntyy uusiin ja eksoottisiin muotoihin groteskisti eksoottisiin, uusiin muotoihin väännettyjen ex-ihmisten toimesta. Kulmikasta [I]anime[/I]-tyyliä hyödyntävä esiosa on juurikin sitä edellä mainittua, sillä ihmisruumis todellakin vääntyy uusiin ja eksoottisiin uusiin muotoihin. Chuck Patton ohjaa äärimmäisen ankeaan futuristisen epätoivoiseen dystopiaan sijoittuvaa rellestystä missä paperinohuet hahmot kiroavat, tilanne on extrastressaava ja em. paperinohuiden hahmojen määrä putoaa isolla nopeudella ja groteskisti eksoottisiin muotoihin väännetyt ex-ihmiset tekevät pudottamisen erittäin graafisin metodein. Lisätään soppaan eloonjääneiden lisääntyvä epävakaus ja ei liene vaikea arvata miksi eloonjäämisprosentti on negatiivisen puolella. Juonessa ei siis ole mitään nerokkaan omalaatuista, mutta se ei ole kovinkaan suuri ongelma mukaan kirjoitettujen dramaattisten ja toiminnallisten kohtausten ollessa miellyttävän raakoja. Mutkikkaaseen ekspositioon ei haaskata aikaa ja jokainen dramaattinen hetki on toimiva minidraama. Animaatio on jokseenkin jäykkää, mutta miljöö on resuinen avaruuslaiva ja henkilöt karkeita retkuja joten se pelaa käsikirjoituksen kanssa hyvin yhteen. Kun ymmärryksen ulkopuolelta saapunut [I]jokin[/I] haluaa miehistön ruumiit ja on erittäin hyvä niiden pakko-otannassa ei pitkän tähtäimen ratkaisuja ole saatavilla.
Nika Futterman on toimintaan tottunut kovanaama ja työnkuvakin on oikeutus pätevyydelle vaikeassa tilanteessa. Tämän alaisuudessa on karskeja jermuja joiden henkinen vakaus vaihtelee äärimmäisen korkeasta sellaiseen jota ei ehditä mitata kehon hajotessa kappaleiksi. Jim Cummings on kapteeni jonka auktoriteetti nakertuu kappaleiksi henkisen epävakauden kasvaessa ja Keith Szrajabajka huomaa hyvin nopeasti että jutussa on paljon kertomattomia ja tuntemattomia asioita ja niiden summa vaatii kamikaze-asennetta ratkomiseen. Henkilöiden ohuus ei anna kokonaisuutena osaavalle näyttelijäkaartille kovinkaan suurta tarvetta ammattimuskelien verryttelyyn, mutta ammattilaiset tekevät työnsä ja kurluttava kirkuminenkin onnistuu käden ja sen perässä alaleuan lähtiessä omille teilleen silpojan toimesta. Genren vaatimat jermut kuulostavat siis oikealta.
Kokonaisuus on johdonmukaisen ankeasävyinen sovitus ankeasävyisestä lähdemateriaalista missä Pyrrhoksen voitto on paras mahdollinen lopputulos ja lähdemateriaalin verisyys siirtyy animaatioelokuvaan mukisematta. Kokonaisuus on toimiva ja kärsiikin juuri uskollisuudestaan lähdemateriaalin ankeudelle.
[I]”This is chief Alissa Vincent signing off. “[/I]
