Hakkeriaktivistit raottaa verhoa 2000-lukulaisen ilmiön, haktivismin, edessä. Kasvottomat haktivistit ovat saaneet maailman talousjohtajat ja näiden mukana poliittiset johtajat vapisemaan pelosta.
Anonymous on maailmanlaajuinen ei-järjestäytynyt yhteisö, jota on mahdotonta määritellä tarkasti. Joukkion kutsuminen ryhmäksi on kyseenalaista. Edes jäsenet eivät tiedä, kuinka laaja yhteisö on tai ketä siihen kuuluu.
Anonymousin haktivisteilla ei ole suurta yhteistä ideologiaa, toimintasuunnitelmaa tai eettisiä sääntöjä. He ovat arvaamattomia, ja juuri siksi he ovat saaneet päättäjissä ja yritysjohtajissa aikaan todellista pelkoa. Haktivistit eivät vapauta naapurin turkistarhan minkkejä. Heidän tekemänsä iskut (mm. USA:n hallituksen salaisten dokumenttien vuotaminen, suuryritysten sivujen kaataminen) ovat lähteneet muutamien yksilöiden ideoista ja levinneet internetyhteisön keskuudessa saaden joukosta valtavaa voimaa. Kuka tahansa voi kutsua itseään Anonymousin jäseneksi ja laittaa tekonsa ryhmän nimiin. Jotkut jäsenet tuomitsevat toisten teot. Nimeä onkin käytetty niin lapsipornosivuja sulkiessa kuin yksityishenkilöiden luottokorttitietoja jakaessa.
Hakkeriaktivistit kertoo, mistä Anonymous sai alkunsa, ja antaa kasvot muutamille toiminnassa mukana olleille ihmisille. Guy Fawkes -naamion symbolikseen omaksunut uhkaava ryhmittymä nykyajan vapaustaistelijoita paljastuu joukoksi hellyttävän normaaleja nuoria ja vanhoja miehiä ja naisia, jotka pystyvät täysin perustelemaan omat tekonsa. Joidenkin mielestä on hauskaa ärsyttää skientologeja, jotkut taas haluavat muuttaa tiedonvapauslakeja. Yhteistä kaikille on vain se, että kukaan ei oikein tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Kukaan ei vedä naruista.
Vaikka dokumentti tehtiin vuonna 2012 ja kertoo haktivisteista 2000-luvulta alkaen, se on vuonna 2013 ehkä ajankohtaisempi kuin koskaan. Syynä ovat viime vuosina alkaneet haktivismin herättämät vastatoimet, jotka kulminoituivat Aaron Swartzin itsemurhaan tammikuussa. Swartz oli vaarassa joutua jopa 35 vuodeksi vankilaan miljoonan dollarin sakkojen lisäksi varastettuaan ja jaettuaan internetissä yli neljä miljoonaa tieteellistä artikkelia. Taustalla oli ajatus, että tieto oli tuotettu verorahoilla, mutta se ei ollut kansalaisten vapaasti käytettävissä. Myös Hakkeriaktivistit esittää tapauksia, joissa nuorista yksilöistä on kyseenalaisilla tuomioilla tehty varoittavia esimerkkejä muille internetaktivisteille.
Dokumentista on olemassa kaksi versiota: alkuperäinen 93 minuutin versio sekä televisiolevitystä varten leikattu, Ylenkin esittämä 58 minuuttia kestävä versio. Pidempi versio on ainakin hieman sekava ja kiirehditty, sillä moniulotteisesta, hankalasti käsitettävästä yhteisöstä on saatu aikaan samannäköinen dokumentti. Hakkeriaktivistit herättää vain halun tietää lisää, koska aiheita ehditään vain raapaista pinnalta. Dokumentti on vain alustus ajankohtaiseen ilmiöön, joka tulee mitä todennäköisemmin vain kasvamaan ja johon reagoinnista oikeudenmukaisesti on tehtävä päätöksiä pian.
