Anthony Burgess kirjoitti romaanin nopeasti saadakseen rahaa ja koska se oli ultraväkivaltainen ja vastenmielinen hän käytti taidokasta slangia etäännyttävänä tehokeinona. Oikeudet kieppuivat ympäriinsä, kunnes ne päätyivät brittiläistyneelle Stanley Kubrickille joka alkoi työhön ja ohjasi sovituksen joka tuo alkuteoksen vastenmielisen ultraväkivaltaisuuden suoraan katsojan silmille eikä keksityn slangin hankaluutta ole siloiteltu. Lopputulos herätti kohua, teki Burgessista ja Kubrickista vihamiehet ja on yhä ultraväkivaltainen ja vastenmielinen elokuva. Ultraväkivallan lisäksi mukana on tylyä yhteiskunnallista satiiria ja klassikkolaulu ‘Singin’ in the Rain’ ei Kubrickin käsittelyn jälkeen enää koskaan kuulosta samalta.
Alex (Malcolm McDowell) ja hänen drugansa Georgie (James Marcus), Pete (Michael Tarn) ja Dim (Warren Clarke) ovat dystopisen näennäistulevaisuuden nuorisoa. Tavanomaisena iltana he naukkailevat maitoplussaa Korovan maitobaarissa, pieksävät pummin (Paul Farrell), tappelevat Billy Boyn (Richard Connaught) jengiä vastaan ja toteuttavat yllätysvisiitin kirjailijan (Patrick Magee) luokse eli vandalisoivat ja rosvoavat tämän kodin ja raiskaavat vaimon (Adrienne Corri) sadistisella tavalla. Riemumielinen psykopaattisadisti Alex kokee johtajuutensa uhatuksi, sillä Georgie on kiinnostuneempi isompaa hyötyä omaavista rötöksistä ja sellaista he alkavat toteuttamaan. Valitettavasti kaikki menee pieleen Alexin kannalta sillä kohdetalon omistaja (Miriam Karlin) sattuu kuolemaan ja Alex jää nalkkiin. Häkki siis heilahtaa ja parin vuoden odottelun jälkeen Alex värväytyy kokeelliseen ohjelmaan jonka tarkoitus on parantaa Alexin kaltaiset rikolliset. Hoito toimii ja Alex vapautuu, mutta maailma ei ole valmis ottamaan häntä vastaan ja hänen ilkeytensä repimät haavat ovat yhä arkoja.
Stanley Kubrick hallitsee elokuvavälineensä erinomaisella otteella. Vahvoilla, määrätietoisilla otteilla hän esittelee äärivastenmielisen roistopäähenkilön, kuvaa hänen hurmeista arkea ja alleviivatakseen Alexin itsekeskeisen ilkeyden hän kuvaa myös tämän sadistisia fantasioita. Kerronta on suoraviivaisen kaunista, mutta aiheet ja miljööt joita Kubrick kuvaa ovat vastenmielisen kulahtaneita ja tapahtumat väkivaltaisia. Armoton satiiri kuvaa paitsi Alexin henkilöimää kaoottista raakuutta jota hän paiskoo ympäristöönsä nautinnollisella piittaamattomuudella myös kasvottoman yhteiskunnan järjestelmällistä raakuutta millä se osaa vastata.
Malcolm McDowell toimittaa suorituksen joka pystyy kannattelemaan koko elokuvan pituuden ylitse ja pidemmälle. Alex on elämää suurempi psykopaatti, mutta hänen rötöksensä ovat uskottavia eikä hän myöskään ole kovinkaan välkky tai suunnitelmallinen. Warren Clarke jengin isona korstona on aivan yhtä vastenmielinen tapaus eikä James Marcus johtajuuden haastavana Georgienä jää yhtään sen heikommaksi lenkiksi, joskin luonnollisesti ovat taustalla tarinan kertoessa Alexista. Patrick Magee Alexin aluksi avuttomana uhrina vaikuttaa aluksi pelkältä sivuhahmolta, mutta voimakkaamman tahon painostus ajaa heidät taas kontaktiin joka muodostuu hykerryttävän jännittyneeksi ja lopulta armottoman oikeudenmukaiseksi rangaistukseksi.
Kellopeliappelsiini ei ole pelkkä ultraväkivallan kuvaus. Se on tyly kuvaus yhteiskunnan voimasta ja osoitus siitä että ihmiselle luontaista pahuutta ei voi parantaa edes klassisella ehdollistamisella. Vain henkilökohtainen valinta voi sellaisen viehätyksen poistaa ja valitettavasti Kubrickin sovitus jättää pois hienoisen toivonkimmellyksen jolla Burgess lopettaa teoksensa, joten loppu jää valitettavan ontoksi, joskin sen kyyninen toteamus Alexin riemukkaasta paluusta ultraväkivaltaan on vakuuttava.
Kellopeliappelsiini on täysimittainen mestariteos elokuvataiteen saralla eikä pelkästään armottoman väkivaltaisuutensa vuoksi vaan myös ajatuksia herättävän oveluutensa vuoksi. Kaunis slangi ja tehokas kuvasto on pelkkää bonusta ja McDowellin antaumuksellisen tyylitelty rooli inhottavana psykopaattina kruunaa kokonaisuuden. Ansaitusti kohuttu ja yhtä ansaitusti klassikko jonka muutamat rypyt eivät kokonaisuutta rampauta.
