Sydänsuruista kärsivä Elizabeth (Norah Jones) päätyy eräänä iltana hakemaan lohduttavaa juttuseuraa vieraasta kahvilanhoitajasta Jeremystä (Jude Law). Kahvilan seinien sisällä heidän välilleen syntyy yhteys, ja ihastumisen tunteet alkavat väreillä jo ilmassa.
Elizabeth tarvitsee kuitenkin etäisyyttä epäonnistuneen suhteensa aiheuttamiin ongelmiin ja muuttaa New Yorkiin hukuttaakseen ajatuksensa työhön. Myöhemmin matka jatkuu Las Vegasiin ja vastaan tulee ihmisiä joiden enemmän tai vähemmän traagisiin elämänkohtaloihin Elizabeth pääsee kurkistamaan. Yhteydenpito Jeremyn kanssa kuitenkin jatkuu ja lopulta Elizabeth palaa tämän luo.
Elokuvasta löytyy kohtalaisesti hyviäkin asioita, mutta kovin omaperäinen se ei ole. Muutamat kiintoisat yksityiskohdat eivät onnistu värittämään tarpeeksi melko perinteistä elämänvaiheen kuvausta.
Ansioituneelta näyttelijäjoukkiolta olisi voinut odottaa parempaakin työtä. Etenkin Natalie Portman tyytyy melko perinteiseen tulkintaan kovanaamaisesta pokerinpelaajasta, joka on opetettu olemaan luottamatta kehenkään.
Norah Jonesin musiikin käyttämistä elokuvassa olisi helppo pitää inhottavana mainostemppuna, mutta tosiasia on, että sen hempeät sävelet todella sopivat elokuvan rauhalliseen tahtiin.
Kuitenkin ainoaksi todella persoonalliseksi oivallukseksi jää elokuvan väärinpäin kääntyneet sukupuoliroolit. Tässä elokuvassa ei ollutkaan naisen rooli istua kotona odottamassa seikkailevaa ja itseään etsivää miestä, vaan kotirouvan roolissa toimikin mies. Jeremy istui kahvilassaan odottamassa kärsivällisesti rakastaan ja otti tämän sitten avosylin vastaan.
nimimerkki: Kullervoinen
