Stanley Kubrick, Martin Scorsese, Milos Forman ja Ridley Scott ovat sanoneet sen olevan mahdotonta tehdä elokuvaksi. Patrick Süskindin vuonna 1985 julkaistu romaani Parfyymi (Das Parfum) oli ilmestyessään jo suuri menestys ja romaania on käännetty ainakin 46 kielelle. Kun Parfyymin elokuvaversiota saikin odotella melkein 20-vuotta, niin lopulta ohjaajan pallille istahti Tom Tykwer (Juokse Lola, Heaven). Elikkä eurooppalaiset ehtivät ennen Hollywoodia, vaikka kansainvälisiä tähtiä mukana onkin. Miten sitten ihmisen hajuaistista kertova romaani muutetaan elokuvaksi edes että vähän oltaisiin romaanin tunnelman mukana. Eipä huolta Tom Tykwer ja muut tekijät ovat tuoneet Parfyymin elokuvaksi erittäin uskottavasti kaikkine tuoksuineen.
Parfyymi käynnistyy kohtauksessa, jossa mies odottaa kuolemantuomiotaan tekemistään rikoksista. Tästä siirrytään vuoden 1738 Pariisiin, jonka likaisuus ja tunkkainen löyhkä tunkee aina kotisohvalle asti. Paikalliselle kalatorille syntyy poikavauva, jonka äiti hylkää hänet heti. Pojalla todetaan merkittävä hajuaisti ja vuosien saatossa poika toimii eri tahojen orjana. Jean-Baptiste Grenouille (Wishaw) jatkaa oudon hajuaistin tutkintaa keskellä Pariisia ja löytää itsensä Parfyymin vamistajan Baldinin (Hoffman) opeista. Grenouillea vaivaa pakkomille, että hän haluaisi tallentaa kaikkien kauneimman tuoksun: nuoren punahiuksisen naisen. Kun liuta nuoria punahiuksisia naisia katoaa, päättää Lauran (Wood) ylisuojeleva isä Richis (Rickman) suojella tytärtään tätä uhkaavalta vaaralta. Grenouillen hartain haave on pian käymässä toteen.
Tom Tykwer on tutustunut Patrick Süskindin romaaniin huolella se näkyy kokonaisuudesta loistavasti. Parfyymi on varmastikin omaperäisimpiä elokuvia moneen vuoteen, sillä homma on yhtälailla kaunis, että groteskin likainen. Parfyymin tekeminen on ollut haaste miten luoda näinkin kieroutunut ja julma maailma kaikkine yksityiskohtineen. Täytyy myöntää, että tekijät ovat onnistuneet asiassaan lähes täydellisesti. 1700-luvun Pariisin lavastukset ovat jo komeita, ja niin likaisia kuin tarinasta voi päätellä, eikä muutkaan lavastukset huonommaksi laita. Parfyymi etenee hyvinkin rauhallisella rytmityksellä, mutta sehän on hieno asia, jolloin katsoja pääsee sisään kyseisen ajan maailmaan ja antaa kauniin visuaalisuuden viedä katsojaa matkalle likaiseen maailmaan, joka luo hienon kuoren tämän mestariteoksen ymprärille.
Parfyymin tunnelma on omalla tapaansa ainutlaatuisen herkkä, kun tällä kerralla ollaankin hieman erilaisen rikollisen kanssa tekemisissä. Jean-Baptiste Grenouille on vain yliloistavan hajuaistin omaava pakkomielteinen nuorimies, jonka elämäntehtävä on purkittaa naisen tuoksu. Ensimmäisessä suuremassa roolissan esiintyvä Ben Whishaw on roolissaan Jean-Baptiste Grenouillena loistava, vaikka mies ei paljoa puhukkaan, mutta teot ja hajuaisti kyllä välttyvät katsojalle. Kyseessä on yksi omaperäisimmistä hahmoista vähään aikaan. Vanhat konkarit Dustin Hoffman parfyymien valmistajana ja Alan Rickman nuoren tyttären suojelavana isänä ovat mukana varmalla rutiinilla. Karoline Herfurth ja Rachel Hurd-Wood Grenouillen pakkomielteen kohteina ovat myöskin onnistuneissa rooleissa. John Hurtin kertojaääni säestää tarinan ympyrää.
Kokonaisuutena Parfyymi nousee jo muutaman yksittäisten kohtausten ansiosta erittäin merkittäväksi elokuvaksi ja muu elokuvan ansio täydentää Tom Tykwerin ohjaamasta elokuvasta täydellisyyttä hipovan mestariteoksen. Parfyymi on tuoksuvaa elokuva taidetta parhaimillaan.
nimimerkki: andy
