Pahan Oma kertoo jenkkilään piiloutuneesta IRA-terroristista, joka lymyilee tekaistun henkilöllisyyden avulla New Yorkilaisen poliisin kotitalossa. Kytän irlantilaista sukuperää olevan vaimon ansiota kaikki tyynni. Poliisi viettää “normaalia” elämää, luullen irkkumajailijan käyvän raksalla duunissa. Tosiasiassahan Jenkkilässä ollaan siis lymyilemässä ja hieromassa ohjuskauppoja. No mutkia tulee tietty matkaan ja äijien on ajan myötä tehtävä tilit selviksi.
Ford esittää tietenkin sitä kaikkien ystävää, niin juuri sitä “tavallista” poliisia, joka ei ikipäivänä ole edes Colttia kotelostaan esiin vetäissyt. Brad Pitt taasen on paha irkkuterroristi ja hyvinhän se aksentti vääntyy. Pitt on ihan OK, irlantilaisena katujen kasvattina, mutta tuo tavallistakin tavallisemman puusepan, Harrisonin Fordin meininki alkaa tökkiä. Äijä on vetänyt tällasia “perheenisärooleja” jo melko tukun jotka eivät paljoa toisistaan poikkea. Siis tylsää katseltavaa. Samat virneet ja huolestuneet ilmeet vuodesta toiseen hohhoijaa!! Antakaa äijälle ruoska käteen ja lierihattu päähän…niin kovasti on jo Indyä ikävä.
Elokuvassa yritetään valottaa molempien pääosapuolien taustoja hieman enemmän. IRA-terroristin traagiset lapsuuden kokemukset saavat vastapainoa poliisihemmon keskiluokkaisesta perhe-elämästä. Harrison Fordin roolihahmo kuvaa hyvin myös itse leffaa. Pääosin siis keskinkertaista ja tylsää katseltavaa. Kohtaus jossa Pitt listii kasan pettureitaan on tehokas, mutta muuten leffa tuntuu laahustavan hieman liikaa. Keskitason viihdettä paremman puutteeseen…
