Uhrilampaat perustuu Thomas Harrisin romaaniin. En ole sitä lukenut, mutta varmaan se on aika hyvä kirja, kun itse elokuvakin on näin hyvä. Uhrilampaista on muodostunut oikea klassikkoelokuva, eikä tämä ole klassikon asemaa turhan takia saanut. Tämä leffa on myös hyvin ansainnut viisi Oscaria. Tämä on myös saanut kaksi muuta osaa. Hannibalin, joka on jatkoa tälle leffalle ja Punaisen lohikäärmeen, joka sijoittuu aikaan ennen Uhrilampaitta.
Buffalo Bill-nimellä kulkeva tyyppi (Levine) teurastaa nuoria isokokoisia naisia ja nylkee heidät. Nuori aloitteleva FBI-agentti Clarice Starling (Foster) lähetetään puhumaan mielisairaalan asukin Hannibal Lecterin (Hopkins) kanssa. Hannibal Lecter on hyvin älykäs mies, mutta hänen ruokavalionsa ei ole kovinkaan mieltäylentävää, sillä tämä heppu ei voi vastustaa ihmislihaa. Lecterillä on kuitenkin tietoja, joiden avulla Buffalo Bill voidaan napata. Mutta Lecter ei tuosta vain suostu kertomaan tietojaan. Hän vaatii Starlingilta vastineeksi tietoja Starlingin lapsuudesta. Starlingille tulee kuitenkin kiire, kun erään senaattorin tytär siepataan.
Uhrilampaat luo todella hyvin jännitystä. Elokuvan tunnelma pysyy todella korkealla loppuun asti. Myös loppu on yksi hienoimmista. Elokuvassa on myös synkkyyttä, mikä sopiikin tähän leffaan mainiosti. Elokuvassa ei mässäillä verellä ja muilla raakuuksilla, mutta kyllä silti jotkut kohtaukset ovat aika rankkoja.
Jodie Foster tekee todella loistavan roolisuorituksen Starlingin roolissa. Anthony Hopkins tekee ikimuistoisen suorituksen Hannibal Lecterin roolissa. Hannibal tuntuu uskomattoman sekopäiseltä tyypiltä. Varsin upea kohtaus on se, kun Hannibal puhuu ihmisen maksasta ja chiantista. Ted Levine saa Buffalo Billin tuntumaan todella häijyltä tyypiltä. Buffalo Bill tuntuu todella hullulta ja jopa inhalta hepulta.
