Kaurismäen hieman vähemmän tunnettuihin (pitkiin) elokuviin kuuluva Ariel on henkilökohtainen suosikkini miehen tuotannosta. Mukana nähdään – tällä kertaa vain sivuroolissa – jo edesmennyt Matti Pellonpää. Rispektiä Matille.
Alussa elokuvan sankarin, Taiston (Turo Pajala) työnantaja joutuu konkurssiin. Taisto saa tästä hyvästä erorahat ja johtajan hienon auton, eihän kuulosta pahalta vai? Noh, sankarimme pysähtyy hetkeksi ostamaan ruokaan ja hänen ryöstetään, eli nyt Taistolla on vain auto. Tämän jälkeen Taiston elämä menee enemmän tai vähemmän pieleen ja lopuksi mies joutuu vankilaan. Tämän jälkeen näemme Pellonpään loistavassa roolissa Taiston sellikaverina, unohtumattoman pankkiryöstön ja ei-graafista väkivaltaa.
Ariel on hauska ja sympaattinen, juuri sellainen, mihin vain Kaurismäki pystyy. Mustaa huumoriakin on luvassa pieninä annoksina, tosin se jää sopivan kuivaksi. Loppupeleissä elokuva on ihan pikkaisen naiivi, johtuen onnellisesta lopusta. Kaurismäki on selvästi ottanut juonen suhteen vaikutteita Dostojevskin teoksista, mikä tietenkin on pelkkää plussaa.
