Konkarinäyttelijä Tommy Lee Jones ohjaa elokuvia harvakseltaan, mutta sitäkin taidokkaammin. TV-elokuvia CV:lle on kertynyt kaksi (The Good Old Boys ja Sunset Limited), mutta ensimmäisen teatterilevitykseen tarkoitetun elokuvansa Jones ohjasi vuonna 2005. Kyseessä oli maukkaasti rikosdraamaa ja nykywesterniä sekoitteleva tarina Kolmesti Kuopattu. Yhdeksän vuotta myöhemmin oli vuorossa The Homesman, joka liikkuu perinteisemmän westernin urilla tarjoillen epätavallisemman aihevalinnan. Elokuva seuraa neljän naisen ja yhden miehen matkaa armottomalla preerialla. Yksi naisista on vahva ja päättäväinen, kolme muuta mielenterveytensä Nebraskan rujolle rajaseudulle hukannutta ihmisrauniota, jotka on kuljetettava hoitoon. Heidän mukanaan preeriaa halkoo kaiken nähnyt henkipatto.
Nebraskan rajaseudun armottomat ja karut olosuhteet ovat ajaneet kolme naista hulluuden partaalle pienessä uudisraivaajayhteisössä. Kun pastori Alfred Dowd (John Lithgow) ei onnistu saamaan yhteisön miehistä saattajaa kuljettamaan naisia hoitoon Iowaan, tehtävään ilmoittautuu Mary Bee Cuddie (Hillary Swank), yksin elävä kolmekymppinen nainen, joka osaa hoitaa tilaansa paremmin kuin moni mies, mutta ei onnistu löytämään itselleen puolisoa. Ennen matkaan lähtöään Mary Bee pelastaa hirttokuolemalta George Briggsin (Tommy Lee Jones), henkipaton, jonka hän värvää mukaansa apumieheksi. Eripuraisen kaksikon matka kolmen hullun naisen seurassa armottoman ja vaarallisen erämaan läpi kohti Iowaa on raastava ja tuskainen.
The Homesman on viipyilevä ja kiinnostava tarina uudisraivaajien arjen haasteista ja erityisesti naisten hankalasta asemasta pienissä ja eristyksissä olleissa uudisraivaajayhteisöissä. Rajaseudut eivät tarjonneet naisille Viktoriaanista tyylikkyyttä, vaan alkeellisia elinoloja, jota kuorrutti lähes lohduttoman suuri lapsikuolleisuus. Ymmärrystä aviomiehiltä ei liiemmin herunut, joten henkiset ja fyysiset tuskat oli kannettava yksin ja vain harvat pystyivät siihen. Alkuvaiheissa elokuvan päähuomio onkin kolmen järkensä menettäneen naisen sekä Mary Bee Cuddyn ympärillä. Naisjoukon lähtiessä matkalleen kohti hoitokotia Jones siirtää painopisteen Cuddyn ja Briggsin keskinäisen suhteen tarkasteluun. Kun taival taittuu westernien perinteiden vastaisesti lännestä itää kohti, niin tunnelma vaihtelee ajoittaisesta koomisuudesta äärimmäiseen synkkyyteen. Briggsin ja Cuddyn oppiessa tuntemaan toisiaan ja samalla ehkä hiukan itseäänkin elokuva on ottamassa suuntaa kohti jonkinlaista länkkäriversiota Bogartin ja Hepburnin tähdittämästä Afrikan Kuningattaresta (1952). Tarinan täyskäännös reilun tunnin kohdalla paiskaa vaeltajat kuitenkin jälleen aivan uusien tilanteiden eteen ja loppuvaiheiden painotus onkin muualla kuin pääkaksikon keskinäisissä suhteissa. Vaikka Jonesin elokuvan puhti hieman loppua kohden hiipuukin, niin The Homesman on piristävän väkevä lännenelokuva. Erilainen aihevalinta tuskin haittaa edes jähmeimpiä peruslänkkäreiden ystäviä, sillä Jones tarjoilee tuoreen kattauksen perinteitä kunnioittaen.
Näyttelijärintamalla Jones ja Swank ovat luonnollisesti etualalla ja kaksikko tekee kauttaaltaan särmikästä työtä. Järkikultansa menettäneinä naisina nähdään Miranda Otto, Grace Gummer sekä Sonja Richter, jotka onnistuvat piirtämään lohduttoman kuvan ihmismielen raunioitumisesta. Sivuosissa vilahtelee osaavia tekijöitä James Spaderista, Tim Blake Nelsonista ja John Lithgowsta aina lopussa lämpimän piipahduksen tekevään Meryl Streepiin.
Erityismaininta on paikallaan myös meksikolaiskuvaaja Rodrigo Prietolle. Pitkät otokset ja laajat kuvakulmat antavat aidon tunteen preerian loputtomasta avaruudesta. Taidokas värien käyttö puolestaan korostaa hienosti tarinan ajoittaista ahdistavuutta. Kokenut ja pitkän uran tehnyt Prieto on toiminut kuvaajana muun muassa elokuvissa Brokeback Mountain, Argo sekä Wolf of Wall Street.
The Homesman pohjautuu kirjailija Glendon Swarthoutin vuonna 1988 julkaistuun samannimiseen romaaniin, josta Tommy Lee Jones kynäili käsikirjoituksen yhdessä Kieran Fitzgeraldin ja Wesley A. Oliverin kanssa.
