Olen vihdoin saanut katsottua Arrow’n kolmannen tuotantokauden loppuun, vaikka on pakko myöntää, että pidin toisen tuotantokauden jälkeen vähän taukoa. Lähtökohdat olivat mielenkiintoiset: Thea on lähtenyt Malcolm Merlynin matkaan ja pian Sara tapetaan.
Oliver Queen jatkaa taistelemalla kaupunkinsa puolesta. Hänen siskonsa on paennut tapahtumia Corto Malteseen. Samalla Sara tapetaan ampumalla nuolia hänen vatsaansa ja Oliver, Laurel ja Nyssa tahtovat kaikki kostaa tappajalle. Jokaisella on omat keinonsa. Laurel kehittyy sankariksi, josta tulee Oliverin uusi liittolainen. Malcolmin kanssa treenannut Thea palaa Starling Cityyn. Ra’s al Ghul haluaa tappaa Malcolmin, mutta Oliver suojelee häntä, koska ei halua, että hänen siskonsa isälle tapahtuu mitään. Tästä syystä Salamurhaajien liiga joutuu napit vastakkain Nuolen kanssa. Tilannetta vaikeuttaa myös se, että Malcolm oli huumannut Thean ja huumauksen aikana Thea oli ampunut nuolet Saran rintaan. Oliver haastaa Ra’sin kaksintaisteluun, jotta voisi pelastaa siskonsa. Ra’s voittaa taistelun, mutta Oliver ei kauaa pysy kuoleena. Ra’s haluaa Oliverista seuraajansa Liigan johtajana ja saa tahtonsa läpi tappamalla Thean ja herättämällä hänet sitten henkiin. Oliver aikoo kuitenkin kaataa Liigan sisältä päin, jonka tehdäkseen hänen on uhrattava itsensä.
On mukavaa, että tässä sarjassa on draamaa, koska se tasapainoittaa tätä toiminnan saralla, mutta tällä kaudella hommaa toistetaan jo liian paljon. Sen lisäksi, että draama tuntuu olevan vanhan toistoa, niin on moni muukin asia. Toiminta toistaa itseään, vaikka näyttäisikin hyvältä. Lopussa jälleen ollaan todistamassa sitä, kun Oliverin uskotaan olevan Nuoli. Hetkinen? Eikös tämä nähty jo ensimmäisellä kaudella. Lopulta homma saadaan korjattua niin, että kaikki jäävät luulemaan Royn olevan Nuoli. Lisäksi Royn kuolema lavastetaan. Tämän jälkeen, kun on saatu estettyä Salamurhaajien liigaa tuhoamasta Star Cityä, Oliver ja Felicity muuttavat kahdestaan jonnekkin muualle. En sitten tiedä oliko paras idea laittaa nämä kaksi hahmoa yhteen, mutta ei se nyt erikoisemmin haittaakkaan. Jos näitä yllä mainittuja ongelmia ei lasketa, on kaikki hoidettu hyvin.
Stephen Amell osaa hommansa, vaikka ei tälläisen sarjan kautta pääsekkään sinne loistaviin näyttelijöihin. Matt Nable näyttelee Ra’s al Ghulia ja tekee sen hienosti. Muutkin näyttelijät tekevät suoritukset siinä hyvän maun merkeissä.
Tällä kertaa Oliverin takaumat eivät sijoitu Lian Yulle vaan Hong Kongiin. Tälläistä vihiä saimme jo viime kaudella. Hong Kongissa hänessä tulee tappaja. Siellä hän toimii Amanda Wallerin suunnitelmien mukaan ja auttaa Maseota. Alpha-Omega -viirusta, joka päästetään loppua kohden irti. Myös Maseon perhe vedetään mukaan tähän taisteluun. Viimeisessä takaumassa Oliver kertoo ettei tahdo enään palata kotiinsa, koska on muuttunut tappajaksi. Hänen mielestään hänen perheensä ei ansaitse sellaista poikaa. Tämän takia jääkin varjoon mitä hän aikoo tehdä neljännellä kaudella. Nämä takaumat ovat edelleen jotenkin visuaalisesti tyylikkäitä ja synkkiä. Ne antavat voimakasta puhtia tälle tuotantokaudelle.
Arrow’n kolmas tuotantokausi hukkaa sen mitä se olisi voinut olla. Se ei pääse kahden ensimmäisen kauden kanssa samalle tasolle. Sen ongelma on siinä, että se toistaa aiempia kausia liikaa ja hävittää sen kipinänsä aina välillä. Seuraavaksi kohti neljännettä kautta, jossa näämme Damien Darhkin, jonka Ra’s al Ghul mainitsi hänet jo tällä kaudella.
