Justine (Aniston) ei ole iloinen tyttö. Elämä on merkityksetöntä, kun sulho (Reilly) pössyttelee pilveä, työpaikka meikkiosastolla junnaa samanlaisena päivästä toiseen, kolmekymppiä on mittarissa eikä lapsentekokaan onnistu… voi kurjuus! Ja sitten Justinen tilaisuus tulee – työpaikan hiljainen jätkä, itseään Holdeniksi tituleeraava taiteilijasielu (Gyllenhaal) tulee hänen elämäänsä. Hyvästi harmaa…?
Kiltti tyttö ei ole juonellisesti mitenkään kummoinen kuva, mutta sen oiva toteutus tekee siitä keskivertoa nautittavamman pläjäyksen. Jennifer Anistonin hieno roolisuoritus yllätti meikäläisen positiivisesti, sillä en olisi tosiaankaan odottanut Frendien nätiltä tytöltä tämänlaatuista kamaa. Sivuhahmojen kirjo on riemastuttava, mutta helmeksi nousee ehdottomasti John C. Reillyn hillitön duuni aviomies Philinä. Oikeastaan remmin ainoa heikko lenkki on Gyllenhaal, jonka kärsimysnäytelmä jää ohueksi.
Joitakin telkkusarjoja ohjaillut Miguel Arteta kuvaa taitavasti käpykaupunkia – mestaa, jossa juorut ovat elintärkeitä, ja oudot asukkaat osaavat niitä järkätä. Vaikka pääpaino on draamalla, on jonkinmoista kummaa huumoriakin onneksi mukana. Verkkaisesti etenevää tapahtumasarjaa siivittää leppoisa soundtrack. Fiilis on siis tosiaankin kunnossa.
On sääli, että kaikin puolin hienosti tehty elokuva jää käsikseltään turhan tavanomaiseksi. Lopputekstien alkaessa rullata sitä vaan kaipaisi enemmän. Pointsit siis vallan mainiolle työryhmälle – itse jään ainakin innolla odottelemaan Artetalta lisää leffaprojekteja.
