Beavis ja Buttheadin luojan Mike Judgen ohjaama ja käsikirjoittama Konttorirotat kertoo kolmekymppisestä Peter Gibbonsista ja hänen kahdesta työtoveristaan, jotka vihaavat työtänsä ja työpaikkaansa, jossa he raatavat päiväkaudet tietokoneen äärellä. Eräänä päivänä Peterin psykiatri hypnotisoi hänet rentoutumaan, mutta pienen vahingon jälkeen hypnotisoinnin voima jää Peteriin ja työpaikalla hän tekee mitä tahtoo. Ystäviensä Michaelin ja Samirin kanssa hän raivostuu siitä, että yritys harkitsee salaa irtisanomisia ja he ryhtyvät kapinoimaan. Aikomuksena olisi hakkeroida yhtiön tililtä rahaa, mikä ei välttämättä onnistu. Leffa kuvaa loistavasti ärsyttävää yrityskulttuuria, joka on erityisesti tänä päivänä totta. Alaisista ei välitetä ja heidän elämän odotetaan perustuvan työn ympärille. Pomo on täysi kahvia litkuttava persläpi, joka ruoskii orjiaan sieluttomassa yrityksessä. Allekirjoittanut kun on vapautta rakastava ja sieluttomuutta vastaan taisteleva miekkonen, niin tällainen peli ei vetele.
Ron Livingston esittää hienosti leppoista Peteriä ja Jennifer Aniston onnistuu myös Peterin tyttöystävänä Joannana, jolla on vaikeuksia omassa työpaikassaan, joka on täynnä tekopyhiä idiootteja. Gary Cole on loistava inhottavana pomona ja Newsradiosta tuttu Stephen Root on erityisen hyvä syrjittynä Miltonina, joka ajattelee salaa työpaikkansa polttamista. Päähenkilöt ovat selviä X-sukupolven jäseniä: tyytymättömiä ja tylsistyneitä.
Leffa on suorastaan pullollaan hervottomia kohtauksia, muistettavimpia ovat muun muassa Michael Bolton-nimisen hepun ärsyyntyminen, kun hänet sekoitetaan jatkuvasti huonoon laulajaan sekä pesäpallomailalla varustautuneiden päähenkilöiden tilinteon hetki aina epäkunnossa olevan monistuskoneen kanssa. Mike Judge taitaa hauskuuttamisen ja on tehnyt harvinaisen loistavan komedian, jolla on tärkeää sanottavaa.
Kyllähän tälle elokuvalle viisi kuulaa täytyy lahjoittaa, kun asenne on niin kohdallaan ja sieluttomuutta vastaan taistellaan ihmislämpöisellä huumorilla.
nimimerkki: Nelisilmä
