Asessorin naishuolet kuuluu Särkän täysosumiin.

4.9.2006 21:16

Arvioitu elokuva

Alkuperäinen nimi:Asessorin naishuolet
Valmistusvuosi:1937
Pituus:84 min

Asessorin naishuolet on yksi Aku Korhosen ikimuistoisimmista elokuvista. Korhonen oli poikkeuksellisen muuntautumiskykyinen näyttelijä aikansa suomalaisessa mittakaavassa. Hän oli pohjimmiltaan sivistynyt älykkönäyttelijä, mutta saattoi helposti muuntautua Lapatossun kaltaiseksi höveliksi äijäksi. Aku pystyi näyttelemään yhtä helposti juurevaa maaseutujenkasvattia kuin sivistynyttä kaupunkilaista maailmanmiestä. Toiset muistavat Korhosen leppoisista ja kilteistä rooleista. Toisten mieleen ovat taas jääneet äkäisten miesten roolit. Asessori Alfred Haaravirran rooli kuuluu näihin äkäisiin, mutta silti niin humoristisiin Korhos-rooleihin.

Asessori Haaravirta on noin viisissäkymmenissä oleva poikamies, jonka elämä järkkyy, kun pitkään talossa palvellut kotiapulainen kuolee yllättäen. Haaravirran elämä perustuu rutiineihin ja ennalta sovittuun järjestykseen, joten tämä ikävä poismeno tekee Asessorin elämästä sietämätöntä kaaosta. Asessorin uusi kotiapulainen Vieno (Laila Rihte) ei osoittaudu mieleiseksi, vaan Haaravirta suorastaan kihisee kiukusta, kun Vieno tekee kaikki asiat hänen mielestään väärin. Tytön luntti!-huudahdus kuuluukin Haaravirran mielirepliikkeihin, kun hän puhuttelee Vienoa. Tämä on ehkä hauskin ja legendaarisin repliikki Suomi-elokuvien laajassa kirjossa. Vienoa se ei kuitenkaan hauskuuta, vaan tyttö joutuu vähänväliä nyyhkyttämään Asessorin sanallisten sivallusten johdosta. Lopulta Asessori on pakotettu ottamaan yhteyttä vanhaan lapsuudenystäväänsä Matilda Bybomiin (Siiri Angerkoski), jota hän nyt kunniallisissa aikeissa pyytää pestautumaan kotiapulaisekseen. Matilda käsittää tämän pyynnön hiukan väärin ja asessori Haaravirta kokee elämänsä sävärit. No lopulta kaikki järjestyy kaikin puolin oivallisesti.

Elokuva perustuu Agapetuksen tekstiin. Aihe muistetaan myös Lasse Pöystin ohjaamana uudelleenfilmatisointina 50-luvun lopulta, jossa asessorin nahoissa kärvisteli Hannes Häyrinen. Näistä kahdesta versiosta tämä vanhempi on lähempänä Agapetuksen rehevää farssihenkeä.

Elokuva on suomalaisen elokuvan suurimman vaikuttajan T.J. Särkän kolmas ohjaustyö. Särkkä aloitti elokuvauransa vasta 45-vuotiaana. Tätä ennen hän oli toiminut mm. pankinjohtajana. Hän otti Suomen filmiteollisuuden (SF) ohjat käsiinsä Erkki Karun kuoltua. Tämän jälkeen hän alkoi nopeasti osoittaa kiinnostusta myös elokuvan tekemiseen. Ensimmäiset 11 elokuvaansa hän ohjasi yhdessä Yrjö Nortan kanssa, joka opetti Särkälle ohjaamiseen tarvittavat niksit. Kaiken kaikkiaan Särkkä ohjasi 51 ja tuotti 230 elokuvaa 27 vuodessa. Särkän ansiosta suomalainen elokuvateollisuus koki uskomattoman huippunsa, ja otteen hiipuessa, se myös vajosi hänen mukanaan unohduksiin. Jos Yhdysvaltojen elokuvateollisuuden voi kiteyttää sanaan Hollywood, niin Suomessa tuo sana on Särkkä. Voitte vaan kuvitella, millä kiireellä Särkkä teki näitä elokuviaan. Jälki on kieltämättä todella epätasaista ja vanhojen kotimaisten huono maine perustuu pitkälti tähän tuotantojen nopeaan tahtiin. Toisaalta kun tekee paljon, niin väkisinkin joukosta löytyy myös niitä onnistuneita teoksia. Asessorin naishuolet kuuluu näihin Särkän täysosumiin. Lieneekö syy siinä, että mukana on vielä ensimmäisiin töihin kuuluvaa ylimääräistä kunnianhimoa?

Aku Korhosen ohella Laila Rihte tekee oivallisen suorituksen. Rihte muistetaan usein sinä toisena vaaleaverikkönä, joka on vähän Ansa Ikosen näköinen. Rihteen tavaramerkkinä olivat pyöreähköt posket ja häntä käytettiin usein tällaisissa Vienon kaltaisissa tytönheitukan osissa, joiden lumo perustui hahmon kaikkivoipaan iloisuuteen ja yksinkertaisuuteen. Siiri Angerkoski on tässä(kin) äärimmäisen vahvassa ja hauskassa vireessä. Korhonen ja Angerkoski muodostavat yhden ikimuistoisimmista Suomi-filmin pareista, jossa ympäriltä kuoritaan pois kaikki pitsireunainen pumpuliromantiikka. Ohjaaja Markku Pölönenkin on muistaakseni hehkuttanut Akun ja Siirin heinälatoromantiikkaa, mutta silloin kyse oli jostain toisesta elokuvasta. Termi varttunut lempi kuvaa hyvin Akun ja Siirin suhdetta näissä vanhoissa kotimaisissa.

Olen nähnyt kohtuullisen määrän Särkän tuottamia elokuvia ja Asessorin naishuolet on selvästi yksi, joka nousee tästä massasta. Kyseessä on puhdas kansankomedia, joka jo aikanaan oli äärettömän suosittu. Elokuva muistuttaa kuvattua näytelmää, mutta se ei jaksa tällä kertaa häiritä, koska Korhosen persoona ja näyttelijänlahjat pitävät tunnelmaa oivallisesti pystyssä. Jos katsoja inhoaa sydämensä pohjasta Suomi-filmejä, niin tämä voisi olla ensimmäinen askel siedätyshoidon aloittamiseksi. Elokuva on lyhyt, ytimekäs ja täynnä hauskaa dialogia, jonka voi ottaa vaikka camp-hengessä vastaan. Agapetuksen tarina toimii hyvin ja kohtaukset siirtyvät jouheasti hauskoista tilanteista toisiin. Voisin jopa sanoa, että kyseessä on ensimmäinen onnistunut kotimainen crazy-komedia.

Niin, ja mikä se asessori sitten oikein on? Asessori on hovioikeudessa toimiva asioiden esittelijä, joka on virkaiältään osastonsa vanhin. Muita samassa tehtävässä toimivia, virkaiältään nuorempia, kutsutaan viskaaleiksi. Oikeuslaitos on järjestykseltään hierarkinen ja tiukka. Tämä seikan ymmärtäminen selittää hiukan myös Haaravirran käytösmalleja tässä elokuvassa.

nimimerkki: mauge

Arvosteltu: 04.09.2006

Lisää luettavaa