Sarjamurhaajaleffat alkaa olla jo oma lajinsa. Kun Uhrilampaat aikoinaan esitteli älykkään sarjamurhaajan, löysivät Hollywoodin ukkelit uuden muotin jota voi lypsää loputtomiin… No kyllähän sinne sitten on mahtunut eri tasoisia pläjäyksiä. Pääosin rainat on kyllä olleet meikäläisen mieleen. Tällä saralla vaan vertailu muihin sarjisleffoihin on väistämätöntä.
Juonihan on sama kuin kaikissa muissakin sarjamurhaajaleffoissa. Murhaaja surmaa uhrinsa raa’asti ja jättää rikospaikalle johtolankoja. Vain yksi mies, liikuntakykynsä menettänyt rikostutkija (Washingtonin Denzeli) pystyy tulkitsemaan niitä ja apunaan hän käyttää nuorta naispoliisia (Jolien Angelina). Eli perin tuttua kaavaa juttu noudattaa. Ja tekniikkaa (tieto sellaista) on amerikan malliin tietenkin saatu mukaan. Täytyyhän vammautuneella sängyssä makaavalla päähenkilöllä olla kaikki hilavitkuttimet ja pleisteissönit, että murhaajan nappaaminen olisi kivaa touhua.
Luunkerääjä asettuu genressään mielestäni piirun verran keskikastin yläpuolelle. Seveniksi tai Uhrilampaiksi siitä ei tietenkään ole, mutta viihdyttävyydeltään leffa toimii. Pimeissä tunneleissa mennään ja synkistellään vesisateessa. Ajetaan takaa ja ratkotaan visaisia arvoituksia. Mukana on myös sopivasti shokkihoitoa ja verta. Ai niin, Ed O´Neill ei kyllä pääse Pulmuset -leimastaan eroon! Vakavasti tuota äijää ei voi ottaa. Pois tuo äijä näistä leffoista! Aivot narikkaan ja kyllä tämä viihteestä käy!
