Vaikka Renny Harlinin uran tasosta voi olla monta mieltä on yksi asia selvä: hän osaa työnsä. [I]Vankila[/I] ei loista omalaatuisuudessa eikä teknisessä toteutuksessa, mutta sähkötuolissa teloitettu vanki on sopiva mörkö aiheuttamaan verisiä kuolinkohtauksia ja kun vankilaa öykkäröi Ethan Sharpen (Lane Smith) kaltainen tyranni eivät ränsistyneen laitoksen olosuhteet muutenkaan ole hyvät. Autovaras Burke (Viggo Mortensen) joutuu välikappaleeksi kiistassa ja luonnollisesti mukana on veteraanivanki Cresus (Lincoln Kilpatrick) joka hörppii tenua ja tietää asioista.
Ankea miljöö ja arkkityypit ovat elokuvan pohja ja antiikkisuudesta huolimatta ne toimivat. Lattea juoni ei kuitenkaan haittaa vähiä, mutta kiitettävän verisiä ja mielikuvituksellisia kuolinkohtauksia joissa elävä salama-ajelu repii, lävistää ja yhdessä erityisen tehokkaassa kohtauksessa paistaa lihaa. Luonnollisesti paha ei pääse livahtamaan kostonhimoiselta möröltä.
Viggo Mortensen ei pääsee näyttelijäkykyjään paljoa hyödyntämään, mutta Lincoln Kilpatrick vanhana veteraanikonnana hoitaa sitä taattua arvokkuutta elokuvaan. Lane Smith vääntelee rumaa naamaansa riehakkaan inhana Sharpena ja varmistaa elokuvalle asianmukaisen roiston.
Lopputulos on asianmukaisen ankeassa miljöössä tapahtuva kummituksen kostomatka. Tarina etenee takeltelematta eikä tekninen toteutus nikottele liikaa. Kokematon Harlin näyttää leijonankyntensä jotka leikkaavat.
