Nicolas Winding Refn oli minulle täysin tuntematon ohjaaja viellä ennen Drivea, mutta kun elokuvan saavuttama suuri suosio ja Refnin Cannesissa pokaama parhaan ohjaajan pysti saivat minut katsomaan tämän elokuvan, olen sen jälkeen tutustunut kaverin jokaiseen teokseen. Todella lupaava tanskalainen ohjaaja, joka kiilaa Drive leffallaan maailman parhaimpien ohjaajien joukkoon.
Nimetön Kuski (Gosling) työskentelee päivisin stuntmiehenä elokuvien ajokohtauksissa, sekä kumppaninsa Shannonin (Cranston) autokorjaamolla. Miehillä on myös yhteinen sivutyö ja öisin Kuski toimii rikollisten pakoautonkuljettajana Shannonin hoitaessa keikoille autot. Eräänä päivänä Kuski tutustuu naapurissaan asuvaan Ireneen (Mulligan) ja heidän välilleen syntyy suhde. Kaikki tuntuu menevän hyvin kunnes Irenen aviomies Standard (Isaac) vapautuu vankilasta tuoden ongelmia mukanaan. Kuski lupautuu auttamaan Standardia, mutta pian kaikki tämän läheiset ovat vaarassa, koska kuvioon liittyvät myös alamaailman julmat rikolliset Bernie (Brooks) ja Nino (Perlman).
Vaikka käsikirjoitus ei kovin syvällinen olekaan, Refn herättää sen eloon asiaankuuluvalla hartaudella luoden samalla yhden tämän vuosituhannen tyylikkäimmistä elokuvista. Refn osaa todella ohjata ja hänen tyylinsä tuo mieleen yhdistelmän Sergio Leonea, Stanley Kubrickia, David Lynchia ja jopa hieman Quentin Tarantinoa. Jokainen kohtaus on upeasti rakennettu kokonaisuus, jossa kuva ja ääni kulkevat kulkevat miltei taianomaisesti käsi kädessä luoden tunnetiloja ilosta aina suruun ja pelkoon asti. Refn luo tehokkaasti jännitteen kohtauksiin, joista se saattaa myös purkaantua räjähdysmäisellä voimalla katsojan silmille.
Käsikirjoitus on siinä mielessä hyvä, että se sisältää vain vähän hahmoja, joten Refn saa heistä lyhyessä ajassa kaiken tarvittavan irti. Erityisesti Kuskin ja Irenen rakkaus toisiaan kohtaan on käsinkosketeltavaa. Elokuva on myös hienosti jaettu selkeästi kahteen osaan, jonka ensimmäisessa pääsee tutustumaan hahmoihin, joista tulee katsojallekin tärkeitä, joten heidän kohtaloistaan oikeasti välittää julmassa toisessa osassa. Elokuvan loppu on aidosti koskettava.
Elokuvasta ei keksi mitään pahaa sanottavaa; sen näyttelijät ovat upeita ja pääosan Gosling tekee hienon ja eleettömän roolin mystisenä kuskina ja sivuosissa parhaiten onnistuu Albert Brooks. Elokuvan kirkkain helmi on kuitenkin sen ohjaus. Äärimmäisen taiteellista ja upeaa työtä, jota näkee nykyään aivan liian harvoin, sekä hyvä esimerkki siitä miten taitava ohjaaja saa loihdittua unohtumattoman elokuvan yksinkertaisistakin aineksista.
