Mikä on ihmisen ja luonnon välinen side, vai onko sellaista ollenkaan. Miksi jotkut katastrofit tulevat aina kun niitä vähiten odottaa, mutta onko mitään keinoa millä pystyisi ennakoimaan jonkun tulevan tapahtuman etukäteen?. Tälläisiä mielenkiintoisia seikkoja käsittelee Jeff Nicholsin (Shotgun Stories:2007) ohjaama ja käsikirjoittama psykologinen-trilleri Take Shelter. Jeff Nichols jatkaa yhteistyötä jo Shotgun Stories-elokuvassa esiintyneen Michael Shannonin kanssa. Take Shelter on voittanut useita palkintoja erilaisilta elokuva-juhlilta ja festareilta, ja ei todellakaan suotta, sillä Take Shelter nousee siiviltä vuoden 2011 parhaiden elokuvien joukkoon.
Take Shelter kertoo 35-vuotiaasta Curtis LaForcesta (Shannon), joka asuu vaimonsa Samanthan (Chastain) ja kuuron tyttärensä Hannahin (Stewart) kanssa pienessä maalaiskaupungissa. Curtis käy töissä paikallisella hiekkamontulla ystävänsä Dewartin (Whigham) kanssa. Curtis on alkanut nähdä jatkuvia painajaisia erikoisesta pilvimuodostumasta, josta puhkeaa lopulta suuri myrsky. Psykiatrit tai lääkärit eivät löydä syytä tälläisille unille ja mikään lähde ei ennusta minkäänlaista myrskyä olevan tulossa. Lopulta Curtis alkaa kaivaa pihalleen suojapaikkaa mahdolliselta myrskyltä, mutta lähipiiri ei hyvällä katso Curtisin sekoilua.
Take Shelter on tiiviisti otteessaan pitävä psykologinen-trilleri yhden mielen järkyttävästä pakkomielteestä. Mukavan rauhallisesti etenevä tarina heittää jatkuvasti ajatuksia ilmaan Curtisin käytöksestä ja sen vaikutuksesta hänen lähipiiriinsä, sillä tuskin riemu repeää keneltäkään kun isäukko kaivaa keskellä päivää kaivinkoneella monttua keskelle kotipihaansa. Tunnelma pysyttelee vahvana taustalla mukana ja välillä Jeff Nichols suorastaan pysäyttää kuvan seesteisen kauniilla kuvilla.
Jeff Nicholsin käsikirjoittama tarina sekoittaa välillä jopa shokkeeravat unijaksot ja todellisuuden erinomaisesti yhteen ja välillä katsoja saa pohtia, että onko Curtis hiljalleen sekoamassa vai onko jotain suurta ja pahaa todellakin tulossa tapahtumaan. Take Shelter toimii myös perhedraamana varsin toimivasti, kun Jeff Nichols alkaa hiljalleen kuvata miten Curtisin pakkomielle alkaa hajottaa hänen läheisiään ja perhettään. Elokuvan hienoimmassa kohtauksessa Curtis julistaa sanomaansa tulevasta myrskystä eräässä hampurilaisravintolassa hieman kovalla äänellä.
Audiovisuaalisesti Take Shelter on hienosti toteutettu, joista varsinkin-salaman iskut lähelle tuntuvat kunnolla ja putoilevat ja kuolevat lintuparvet näyttävät hyytäviltä. Take Shelterissa riittää mukavia juonenkäänteitä, mutta ei Take Shelter pelkästään mihinkään loppuyllätykseen satsaa, vaikka viimeinen 15-minuuttia saakin selkärangassa muutaman vilunväristyksen aikaiseksi.
Michael Shannon tekee pääroolissaan erinomaisen vahvan tulkinnan pakkomielteen sokaiseman Curtisin roolissa. Kaunis Jessica Chastain on myös mainio miehensä käytöstä sivusta seuraavana Samanthana. Shannon ja Chastain saavat välilleen aimon annoksen toimivaa tunnelatausta aikaiseksi. Tova Stewart pärjää myös hyvin heidän kuuron tyttären roolissa. Shea Whigham Curtisin hyvänä ystävänä tekee myös toimivan roolin, joka saa myös osansa Curtisin pakkomielteestä. David Wingon säveltämät kauniit musiikit tuovat lisää tunnelma-latausta tarinaan.
Kokonaisuutena Take Shelter on audiovisuaalisesti kaunis ja ajatuksia herättävä paranoia-painajainen.
