”Hei vaan, kuule… heräsin justiinsa ihan vieraan äijän vierestä. Oli luultavasti aika ihana yö, jätkä on vieläkin ihan kankeana… Oikeastaan liiankin kanssa. Tyyppi taitaa olla vainaa… Ai mitä? Juu, juu, ihan itse päättelin tuosta veitsestä, joka siitä törröttää ja kaikesta tästä verestä… Ai että ratkesinko taas lipittämään väkeviä? Mitä hittoa se sulle kuuluu?! Minä olen kuule suuri starba ja saan juoda ihan mitä vaan ja miten paljon vain tahdon – *tana!” [Klik!]
Edellisen kaltaisesta tilanteesta aukenee Vivecan alias Alex Sternbergenin (Fonda) ankea aamu. Darrassa rouva ei ole ensimmäistä kertaa. Muistinkin mustat aukot ovat vaivanneet ennen, mutta koskaan aiemmin petikumppani ei ole näin kylmästi häntä kohdellut. Paniikkihan siitä pukkaa.
On sangen epätodennäköistä, että monikaan leffan katsojista nielee Vivecan tapausta helpolla. Niinpä Ankea aamu onkin pitkälti epäuskottavaa tuubaa, jonka pitää mielekkäänä vain leffan ammattitaitoinen pääpari Jane Fonda & Jeff Bridges. Heitä, ja erityisesti roolistaan myös Oscar-ehdokkaanakin ollutta Fondaa, ei voi kuin ihailla. Sen verran karismaa kaksikolla on, että vaikka ohjaaja Lumetilta tuntuu välillä kadonneen rytmitaju sekä halu tehdä hommansa hätiköimättä, näyttelijäkaksikon eläytyminen rooleihinsa saattaisi kannattaa rainaa kahdenkin katsomiskerran verran.
Kehnosti suunniteltujen käänteiden lisäksi Ankea aamu tarjoaa 1980-luvun estetiikkaa, joskaan sitä ei vyörytetä katsojan päälle yökötykseen asti kuin monissa retroelokuvissa. Kulahtaneessa minimalistisuudessaan elokuvan alkujakso, jossa epätoivoinen Viveca/Alex harhailee autioita katuja, on tältä osa-alueelta parasta antia. Onnistunut on myös elokuvan kuvaus alkoholismista. Aiheesta voisi saarnata suu vaahdossa, mutta Lumet on valinnut elokuvaansa toteavamman otteen. Alkoholismin kyytipoikana tarjotaan vakuumipakatun ja valmisviipaloidun kinkunohutta symboliikkaa (Bridgesin esittämän ex-poliisin jumittava autonovi, aiemmin mainittu alkujakso), joka voi toisinaan jopa nostaa hymynviirua katsojan naamalle. Niinpä vaikka tämä raina repsottaakin reunoistaan kuin kellarin hyllylle ammoin unohtunut joulupaketti, sen sisältö voi silti tuoda viihdykettä johonkin apeaan iltaan.
