Rikollisen elämä on syklistä: välissä ollaan vapaana ja välissä vankilassa istumassa niistä kupruista joita tehdään vapaalla ollessa. Julian (John Paul Tremblay) ja Ricky (Robb Wells) pääsevät pois jälkimmäisestä ensimmäiseen ja Bubbles (Mike Smith) hakee pojat vapauteen. Lisäksi heillä on rahaa edellisen operaation jäljiltä ja Ricky heti alkuun todistaa että kroonisesti persaukisen persoonan käsissä raha ei pysy ja siinä samassa osoittautuu että pikkurikollisella nilkillä on sydän oikeassa paikassa ja Jim Lahey (John Dunsworth) osaa olla A-luokan juoppo paskiainen.
Kanadan pikkurikollisen roskasakin elämää seuraava mukamentti kolmannella kaudellaan ei kovinkaan paljoa pyrikään isoon juonikaareen. Ison konnuuden sijasta sympaattiset pojat yrittävät siipiään pienemmän mittakaavan rötöksissä ja aikovat säästää rahaa risteilyyn. Eräs ilmiselvä paidattomaan Randyyn (Patrick Roach) ja Jim Laheyhin liittyvä seikka tulee ilmi ja Ricky joutuu kasvotusten antamansa esimerkin kanssa. Luonnollisesti veijari ymmärtää tehdä oikean valinnan.
Mike Clattenburg ohjastelee ja on yksi käsikirjoittajista mukamentissa mikä kuvaa koomista aihettaan koristelemattomalla lämmöllä ja rehellisyydellä. Huumoria on luvassa paljon ja se on hienovaraisien vastoinkäymisten, malapropismien ja persoonallisuuksien kommelluksia. Mukana on myös paljon niitä upeita kirosanoja ja Jim Laheyn paskologioita jotka kutittavat verbaalihermoa.
Robb Wells ja John Paul Tremblay ovat epämääräinen konnaduo joka toimii järjestelmällisesti ja ilmiselvistä ajattelukyvyllisistä ongelmista huolimatta he osoittavat aika suurta älykkyyttä. Mike Smith on jokseenkin omituinen Bubbles ja kokonaisuutena he ovat melkoisen uskottava trio. Patrick Roach kulkee ilman paitaa tarjoten silmänruokaa ja John Dunsworthin kykyä olla mielettömästi päissään pitää ihailla. Koska näyttelijät pysyvät samoissa rooleissa niin jatkuvuuden tunne on äärimmäisen voimakas ja kaikki suoritukset ansaitsevat täydet pisteet autenttisuudesta.
Kokonaisvaltaista kaarta ei oikein mukaan saada, mutta hahmot kehittyvät karikatyyrejä pidemmiksi ja elävimmiksi. Kolmannella kaudellaan [I]Roskasakki[/I] keskittyy kuvaamaan henkilöhahmojensa kehitystä ja luonnollisesti lopussa heiluu häkki ja häkkilinnut itse yllättävät.
