Seitsenosainen minisarja orpokodin tytöstä, jonka talonmies opettaa shakinpelaajaksi. Eka jakso onkin varsin hyvä esittelyjakso, mutta sitten sarja vähän hukkaa tatsinsa. Teini-ikäisen Bethin näyttelijäksi Taylor-Joy on aivan liian vanhan näköinen, siinä olisi pitänyt olla vielä välissä joku muu tai sitten kehityskaari olisi pitänyt luoda ihan eri aikaharppauksin.
Muutama jakso myöhemmin ollaan taasen vähän liikaa jumahdettu paikoilleen eikä Bethin tarina etene. Adoptioäiti sentään on ihan hyvä sivuhahmo verrattuna pelitovereihin. Päihdeongelman kuvaus on sarjassa melko epäonnistunutta. Hauskanpitoa on vaan helpompi näyttää kuin kärsimystä ja vieroitusoireita. Eikä shakki loppujen lopuksi ole kovin hyvä laji tv-sarjaan, vaikka animoinnit tässä olivatkin ajoin eli lähinnä alkujaksojen synkkinä hetkinä hienoja.
Sarjan finaalissa oli urheiludraaman osalta ikävä huomata muistelevansa erästä legendaarista nyrkkeilyleffaa 80-luvulta, sen verran tuttuja käänteitä tässä nähtiin. Mutta kokonaisuutena viihdyttävä ja tarinaa hyvin kuljettava päätösjakso kuitenkin pelastaa sarjan pahimmalta pettymykseltä. Siinä palataan Bethin juurille aikaan, jossa oli oikeasti draamaa, ja hahmossa uteliaisuutta.
Avaus- ja päätösepisodinsa varassa kiikkuva The Queen’s Gambit ei lunasta kaikkia odotuksia, mutta toisaalta on ajankuvaukseltaan ihan tyylikästä katsottavaa. Draamanlaadussa ollaan kuitenkin kaukana esimerkiksi The Crownin tasosta.
