Hyönteispurema levittää bakteeria (ei mitään ihmeellistä), pureman uhri sairastuu vakavasti (ei mitään ihmeellistä) ja joutuu sairaalaan (täysin loogista). Jostain syystä pureman uhrin suusta tunkeutuu esiin hyönteismäinen loinen (WTF?) ja se syöpöttelee kasvukiihdyttäjää (tietysti) muuttuen epämääräiseksi otukseksi joka alkaa riehua (tietysti) ja sairaala joutuu karanteeniin.
[I]Hyönteinen[/I] omaa lukuisia nimiä joista yksikään ei kuvaa kovinkaan tarkasti millaisesta elokuvasta on kyse. Se on täydellisen sisältö- tyyli- ja toteutuspuhdas hirviöelokuva mitä analysoidessa kliseemittari alkoi savuta ja päästi pahaenteisiä ääniä. Hupiarvoa lisäävien kliseiden lisäksi mukaan on pakostakin hiipinyt niitä ärsyttäviä, typeriä kliseitä ja tarpeettomia [B]ja[/B] ärsyttäviä sivuhahmoja joita hirviö ei edes raatele riittävän tehokkaasti. William Fruet saa onneksi mukaan muutamia onnistuneita hetkiä, mutta ne eivät pelasta elokuvaa alavinolta suunnalta. George Goldsmithin käsikirjoitus kaipaa todellakin jeesusteippiä riekaleiden peittoon.
Tällaisissa elokuvissa on aina hirviöstä innostuva asiantuntija (Don Lake), toimelias sankari (Steve Railsback) ja sankaritar (Gwynyth Walsh) ja hallinto (John Vernon) on luonnollisesti kaikkea järkevää toimintaa vastaan. Joskus jopa syystäkin.
Mieletön määrä kliseitä ja vähemmän loistokas toteutus livahtavat makuuhuoneeseen ja syntyvä vahinko näyttää epämääräiseltä niveljalkaiselta ja maistuu jokseenkin kalkkunalta. B-hirviöleffa ryppyotsaisella meiningillä. Olisi voinut olla parempi, mutta myös paljon huonompi tekele.
