Ennen kuin Toimintaelokuvat alkoivat muuntautua uudelle aikakaudelle salamaleikkauksineen ja CGI-trikkeineen, B-puolen roskasakki yritti vielä antaa parastaan uskolliselle katsojakunnalleen. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että leffoja kuvattiin halvalla kovalla vauhdilla ja videolevitykseen nojaten. Stuntteihin, pahviseiniin ja veripusseihin meni ehkä enemmän aikaa ja vaivaa, mutta se oli (ja on) vaivan arvoista.
Elokuvan titteli, Keskiyön kostaja on juuri videolevitykseen keksitty houkutteleva nimentynkä. Noin massiivinen nimi lupailee melkein jo Supersankarin statusta, mutta ei onneksi ihan niin pääse kuitenkaan käymään.Tarina menee muutaman mutkan ja peruutuksen kautta maalin, kuten näillä leffoilla on tapana tehdä.
John Kang (Lamas) on hellä ja rakastava perheen isä ja poliisi, joka vieroksuu väkivaltaa ja pysytteleekin mielummin Taisteluteknikkona laitoksella, kuin katukyttänä. Hän kuitenkin suostuu auttamaan kollegaansa helpolta kuulostavassa kyttäyskeikassa. Kohtalokkaan yhteenoton jälkeen hän huomaa olevansa Kamputsean ja Venäjän välisessä Mafiasodassa, jossa potkut maksetaan potkuina ja luodit luoteina. Yakuzat ja Venäläismafia eivät kuitenkaan osaa aavistaa, että Kangissa virtaa muinaisen soturin veri ja tietous, joka on tarvittaessa yhtä tappavaa kuin yksikään ase.
Vaikka toimintakohtaukset ovatkin hieman liian yksiulotteisia, vauhtia ja toimintaa löytyy sopivasti ja se on selkeää seurattavaa. Lorenzo Lamas (Megashark vs. Giant Octopus) pääsee esittelemään ensimmäisen kerran kunnolla Martial-Arts taitojaan, jotka ovat helposti verrattavissa muihin alan tähtiin. Pyssyjen pauke on pitää huolen ettei katsoja nukahda, silloin kun hahmojen jalat pysyvät maassa. James Lew (American Ninja 5) , esittelee myös aseenkäsittelytaitojaan riittävällä innolla saadakseen hieman sympatioita omalle puolelleen.
Tarina etenee hyvää vauhtia, mutta kaavamaisuus ja hahmojen yksieleisyys saa kaipaamaan huumoria. Lorenzo haromassa hiuksiaan tai taistelemassa Black Horset jalassaan on jo vitsi itsessään, mutta se ei tunnu pelkästään riittävän. Muutama mehukas One-liner tai vitsi olisi riittänyt pitämään leppoisan tunnelman yllä.
Keskiyön kostaja on tuttua huttua itseään parodioivien elokuvien ystäville. Se ei yritä olla seuraava Die Hard tai Rambo. Se on vain alemman keskiluokan tuote, joka täyttää paikkansa 10 000 muun samanlaisen elokuvan seassa. Nykytoiminnan mennessä omia teitään avaruuteen tai villiin länteen, tämän elokuvan asema on jo kymmenen vuoden päästä kulttiklassikko.
