Tieteelliset tutkimukset eivät saa kunniaa osakseen elokuvissa. Erilaisissa kokeissa on tapana tapahtua jotain erityisen kammottavaa. Nämä b-elokuvat löytävät uskollisia seuraajia, mutta suuremman yleisön keskuudessa joutuvat alnneusmyyntiin turhuiden turuilla. Das Experiment on elokuva, jossa psykologinen tutkimus menee pahasti pieleen. Hirviöjahdista ei ole kyse vaan moraali- ja oikeustajun hitaasta mutta täydellisestä menetyksestä.
Saksaiselokuva perustuu läyhästi tositarinaan, jossa kokeilaille maksetaan 4000 saksanmarkkaa, jos he jaksavat viettää kaksi viikkoa vankilassa. Osa joukosta jaetaan vartijoihin, osa vankeihin. Kolmihenkinen tutkimusryhmä selvittää ihmisen stressinsietokykyä erilaisissa tilanteissa, joissa mitä erilaisimmat ihmiset joutuvat napit vastakkain.
Vankitiloissa vain vartijoita kutsutaan (kunnioittavasti) nimillä, heillä on samat vapaudet kuin vapailla kansalaisillakin. Vangit sitä vastoin tunnistetaan vain numerosta, edes toisiaan ei saisi kutsua oikeilla nimillä. Vanki 77 (Moritz Bleibtreu) ei välitä säännöistä. Jatkuvien selkkausten vuoksi välit vankien ja vartijoiden kesken kiristyvät. Samaan aikaan vanginvartijoiden tulee kieltäytyä väkivallasta, ja samalla osoittaa ylemmyytensä ja kuria.
Oliver Hirschbiegelin hyppysissä on kuvauksellisesti syntynyt Batoru rowairun (Battle Royale) tavoin ihmisen moraalia tarkasteleva, henkilövetoinen trilleridraama, jossa väkivalta odottaa katsojaa vasta lopussa, toisin kuin Batorussa. Suoranaista moralisointia ei kummassakaan, teemaltaan samanlaisessa, mutta toteuksessaan erilaisessa, elokuvassa esiinny. Tieteellisen tutkimuksen tavoin tarjoudutaan näyttämään, esitetään kysymyksiä, mutta moraalisaarnoja välttäen tulkinta jätetään katsojan maallikkokäsiin. Etiikan tuntemusta ei varsinaisesti vaadita, sen verran suorasukainen on aihe.
Mainittavin huomautus kohdistuu vanki seitsemänkymmentäseitsemää tulkitsevaan Bleibtreu’hun. Manipulointi omaksi edukseen onnistuu ilman, että itse henkilöstä tulisi epämiellyttävä.
Erikoinen tapahtumajärjestely on selvästi edukseen, mutta raadollisempi kuvaus olisi voinut viedä tämän vankiladraaman laadullisesti korkeammalle. Sekamelska tuntuu liiankin viimeistellyltä, se katselun jälkeen tuntuu suunnitelmalliselta.
nimimerkki: Martin van Wetten
