Lontoo1938. Pukuloistoa, huoliteltua lausuntaa, teetä naukkaillaan pikkusormi tanassa, roikkuva leukaisia brittiukkoja…Voisi luulla että nyt karahti hemmon leffailta. Ja niinhän se tekikin – muuten paitsi Annette Beningin osalta.
Leffan aluksi pitää katsojan päättää katsooko komediaa vai draamaa. Jos kyseessä olisi puhdas brittileffa, niin johtopäätöksenä olisi draama. Tässä monikansallisessa leffassa päädytään komediaan.
Being Julia kertoo ihmissuhteista, jossa Britannian komein tuottajamies (Jeremy Irons) ja saman maan paras näyttelijätär (Annette Bening) ovat avioparina. Teatteritähtien ympärille kerääntyy liehittelijöitä. Näyttelijätär kohtaa maitonaamaisen miehen alun, eikä tuottajakaan jää osattomaksi pyrkyreiden puuhailuista. Samaan saumaan pukkaa keski-iän kriisiä kaikkine väänteineen, ja niinpä päähenkilöiden huoliteltu kulissi alkaa murenemaan.
Annette Bening oli osastaan ehdolla pokkaamaan Oscar-pystiä. Ja kyllähän koko leffa on Bening-show. Siinä jää jalkoihin Ironsit ja muut nimettömämmät näyttelijät. Vanha seesteisyyden huippu, Irons koittaa keppuroida komediassa mukana, mutta kun vertailukohtana on Bening, niin putoaa puisevalta ukolta pohja alta.
Kaikkiaan kyseessä on leffa jonka katsominen vaatii jonkin asteista tekemisen puutetta. Tietysti jos sattuu pitämään alussa mainituista asioista komedian muodossa esitettynä, niin be my quest. Beningille täydet pisteet, tuhanteen kertaan käsitellylle aiheelle yksi piste, joten lopputuloksena kepulainen välimallin leffa.
DVD:llä on extroina muutama poistettu kohtaus, ja normaalit making of-dokkari ja ohjaajan kommenttiraita. Tälläisten leffojen ystävien puolesta toivoisi, että laajemmat lisäsälät eivät muodostuisi megaelokuvien yksinoikeudeksi.
