Huhhuh, olipa melkoinen turpasauna… Siinä missä Raid Redemption oli äärimmäisen yksinkertainen, joskin äärimmäisen viihdyttävä ja omalaatuinen toimintaspurtti, niin jatko-osa parantaa kaikilla osa-alueilla. The Raid 2: Berandal tekee kaiken suuremmin, hienommin ja moniulotteisemmin kuin edeltäjänsä panostaen myös tarinaan.
Tällä kertaa kyseessä on eeppinen, suuren mittakaavan toimintakuva (mitä ei budjetista uskoisi), joka sisältää kunnollisen juonen. Ei pelkästään jatkuvaa mäiskintää ja räiskintää, vaan myös eteenpäin kulkeva tarina. Nyt toiminta on moninaisempaa, löytyy vankilamellakointia ja vauhdikasta autotakaa-ajoa. Julmaan mättöön ei pääse kyllästymään, koska toiminta- ja suvantokohdat on ajoitettu lähes täydellisesti seuraamaan ja tasapainottamaan toisiaan.
Näyttelijöitä ei voi moittia, ja leffan pituuden ansiosta moniin hahmoihin kerkeää jo syventyä. Iko Uwais on jälleen virtaa ja energiaa täynnä, ja hänen roolihahmoonsa Ramaan olisi voinut keskittyä jopa enemmän. Hammer girl ja Baseball bat man taas ovat pelkää maustetta toimintaan, mutta hahmot hoitavat hommansa, eli tekevät väkivallasta yhä kekseliäämpää ja verisempää.
Toiminta on pääosin lähitaistelua nyrkein, sekä erilaisin terä- ja lyömäasein – ja hyvä niin. Adrenaliinia tihkuvat, salamannopeat itämaisten taistelulajien oppikirjoja prikulleen noudattavat kamppailut ovat taidolla tehtyjä, ja jokainen käsirysy esittelee uuden, entistä näyttävämmän tavan hoidella vastustaja. Tuliaseet ovat taka-alalla, mutta niitäkin toki käytetään tarjoamaan vaihtelua rajuun väkivaltaan. Veri lentää, vastustajia ei säälitä ja teloitukset ovat ykkösosaakin rankempia. Myös Redemptionin kaksintaistelun pituutta lähentelevä yhteenotto löytyy (kenen mielestä hyvä juttu, kenen ei), jonka aikana viimeistään sydän alkaa hakata entistä tiuhempaa.
Jotain kritiikkiä kun aina pitää esittää, niin vaikka tappelua onkin paljon siistinpi katsoa kuin räiskintää, niin realistisuutta se syö hieman. Pääosin leffassa on kyse yhden miehen taistelusta paljain nyrkein valtavaa miesylivoimaa vastaan. Tällöin vastapuoli voisi milloin tahansa hankkiutua ongelmasta eroon parilla mutkalla. Taisteluliikkeet menevät myös ajoittain mahdottomuuksiin. No, näin realistisesti ei kuitenkaan ole tarkoitus ajatella, koska lähitaistelu on filmin ydin ja sielu, ja sillä ohjaaja herkuttelee. Vankilamellakka-kohtaus oli pieni pettymys, koska taistelukenttä on oudon tyhjä, vaikka poliiseja virtaa paikalle jatkuvasti lisää. Kuvaa suuresta yhteenotosta ja mellakasta ei siis pääse syntymään.
Pahoin pelkään, että kaikesta huolimatta Raid 2 jää turhan aliarvostetuksi, kuten Redemptionillekin kävi, vaikka se nousikin hiljalleen ihmisten tietoisuuteen. Tämä loistava jatko-osa on yksi kovimmista ja toimivimmista toimintaleffoista koskaan, ja mainetta ja kunniaa sen tulisi saada arvonsa mukaisesti. Jos Raidit olisivat Hollywood-tekeleitä, niin maine ja tuotot olisivat varmasti aivan eri sfääreissä. Pienen (vaikkakin neljä kertaa Redemptionia suuremman) budjetin Raid 2 Berandal hakkaa Hollywoodin hengettömät tehostemässäilyt mennen tullen, ja jokaisen vauhdikkaista turpakäräjistä pitävän tulisi tämä ehdottomasti katsastaa.
