Ed Bloomin (McGregor/Finney) mielestä tarinan paras puoli on kaikenlaiset mausteet, ei sen totuus. Hänen poikansa Will (Crudup) kuunteli isänsä tarinoita lapsena innolla. Nykyisin hän ei jaksa sietää isänsä juttuja. Ed kertoo taas kerran yhden kivan kalajutun poikansa häissä, jolloin heille tulee kolmen vuoden mykkäkoulu, kun Will muuttaa Ranskaan vaimonsa (Cottillard) kanssa. Kolmen vuoden jälkeen Ed sairastuu pahasti ja Will palaa kotiin. Hän aikoo ottaa totuuden selville isänsä tarinoista.
Williä lukuun ottamatta kaikki pitävät hänen isästään. Will taas ei pidä hänen isänsä tavasta väritellä totuutta erilaisilla ihmeillä. Ed väittää tarinoissaan tavanneen noidan, oudon runoilijan ja kiltin jätin. Nuo jutut kiinnostavat kaikkia muita, paitsi Williä.
Big Fish on Tim Burtonin ehkäpä paras leffa. Se on lämmin, hauska, jännittävä ja fantastinen kertomus toden ja tarun rajoista sekä isän ja pojan suhteesta. Burtonin satumaailmaa jaksaa kiehtoa aikuisia, mutta myös lapsia. Burtonin ohjaus on hienoa ja elokuvasta hänen käden jäljen. Uskomattomia henkilöitä ja fantastisia kohtauksia on paljon mukana. Vaikka itseeni ei paljon tämänkaltaiset fantasiajutut iske, niin tämä teki poikkeuksen.
Näyttelijät ovat aivan loistavia. Albert Finney näyttelee kunnioitettavasti vanhaa Ediä ja Ewan McGregor puolestansa mainiosti nuorta Ediä. Willin roolin näppärästi vetää myös Billy Crudup. Jessica Lange näyttelee Edin vaimoa Sandraa vanhana ja Alison Lohman nuorena. Sivuosissakin on aivan mahtavia tyyppejä, kuten Steve Buscemi ja Danny DeVito. Helena Bonham Carter näyttelee vanhaa noita-akkaa.
Big Fish on melkein täydellinen. Se on erittäin sydämellinen kertomus, jota suosittelen ehdottomasti. Daniel Wallacen kirjaan perustuvaa elokuvaa ei kannata missään nimessä jättää väliin. Elokuvassa on niitä samanlaisia syksyisiä värejä, kuin muissakin Burtoneissa, mutta tämä ei ole niin synkkä kuin aiemmat Burtonin ohjaukset. Jos äijän tyyli kolahtaa on tämä pakko nähdä ja vaikka ei kolahtaisikaan, niin tämä on silti pakko nähdä.
