Suurin kiinnostukseni Maidenin musaan ajoittautui vuosien 83-89 väliin. Tuon jälkeen innostus hiipui hiljalleen ja Dickinsonin lähtö sai unohtamaan bändin lähes kokonaan. En siis ole mikään maiden-fani, joka bändin mukaan on loojalimmasta päästä bändifanien joukoissa.
Dickinsonin comebackin aikoihin v. 2000, bändi ja päivän menu piti käydä omin silmin tarkistamassa Helsingin jäähallissa, hiukan virne suupielissä. Virne ei kauan naamalla kerennyt kulua, koska meininki oli aivan mieletön. Dickinson uhosi väliin uuden plätyn (Brave New Worldin) tulemista ja kertoi bändin olevan f**kin’ serious ja edelleen, että eri bändit on niitä, jotka vain vanhoja klassikkoja soitellen kulkee rahastamassa. Kyllähän Maidenilla on klassikkoja vaikka sioille syöttää, mutta tuoreutta pidetään kunnioitettavasti yllä. Tuosta tilanteesta jäi Maiden-vaihde silmään ja siellä se on pysynyt.
Mennäänpä sitten itse plättyyn. Kyseessähän on Brave New World -tourin Etelä-amerikan päätöskeikka. Porukkaa oli pakkautunut paikalle 250 000 ja myös muutamat miltsit saivat nähdä keikan TV:stään (ollapa tuollainen kaapelikanava). Bändin basisti 😮 Steve Harris keräsi 14 kameran taltioimat 60 tuntia nauhasälää kasaan ja editoi niistä tiukan DVD-spektaakkelin.
Kuva on terävää ja mikseipä TV-yhtiön taltioma matsku olisi kun kesätyöntekijätkin ovat luultavimmin yleisön seassa nauttimassa keikasta. Harrisin leikkaus on tiukkaa, ollaan todella live ja turhia kuvakikkareita vältetään, keikka puhuu puolestaan… hyvä!
Soundista: Rummut ovat melko pinnassa. Kolmen kitaran äänivalli meinaa väliin hiukan jopa puuroutua, ihmekös tuo kun kahdenkin kitaran balansseissa piisaa tekemistä. Harrisin basso ei kolise kuten on totuttu, mutta alapäätä levyltä kyllä löytyy. Oman kotiteatterini perusasetuksilla on viittä vaille tuleeko alaosasto liikaa pintaan, eipä aivan kuitenkaan, taitavasti rajoilla pyöritään. Soundi on piirun verran erilainen kuin mitä olisi odottanut. Se on oikeastaan niin hyvä ettei sitä osannut odottaa! Dolby Digital 5.1. -ääniraita on kehissä ja kun yleisön lauluja miksattu reilusti takakajareihin niin kylläpä sitä aika läsnä tuntee olevansa. Maiden on hoilotuskeikkabändi ja siksi yleisön äänet takakajareista saa aikaan sen jalkapallomatsifiiliksen, jota Maidenin keikat parhaimmillaan muistuttavat.
Plätty ykkösellä oleva setti kestää pari tuntia ja plätty kakkosella heitetään hiukan rennompi vaihde päälle. Bändin jäseniä nähdään keikkareissulla harrastustensa parissa… hmm.. Dave Murray pelaamassa golfia, on kyllä hiukan epäilyttävää touhua. Nuo pätkät on hauskaa katseltavaa. Mukana on myös Day Off -meininkiä backstagelta ennen keikkaa. Päälle pukkaa mukavan Dejavu -ilmiön kun ensin on tsekannut keikan ja palataan taas keikan alkunauhaan, mutta ollaankin backstagella odottamassa pääsyä lavalle. Ainahan tämäntyyppistä extrasälää voisi katsoa enemmänkin. Bändin jäsenet tuntuvat väkisinkin hiukan läheisimmiltä extrojen tarkastelun jälkeen.
Ainoa miinus plätyllä on 4:3 kuvasuhde, joka verottaa puoli pojoa… Biiseistä ei sen enempää kuin että ne on täyttä rautaa ja niitä pläjäyksessä riittää!
