Ohjaaja-käsikirjoittaja Theodore Melfin St. Vincent on kuin tilaustyönä tehty herkkupala Bill Murrayn ystäville. Konkarinäyttelijä vetäisee mehukkaan roolin äkäisenä ja katkeroituneena Vietnam-veteraanina, jonka uhkapelien ja ryyppäämisen täyttämiä päiviä saapuu sotkemaan naapuriin muuttava poika yksinhuoltajaäitinsä kanssa. Tarinaltaan yllätyksetön elokuva kerää voimansa loistavasta näyttelijäntyöstä, jota tarjoilee Murrayn ohella myös osaava sivuosakaarti.
Vincent (Murray) on yksin asusteleva kiukkuinen sotaveteraani, jota kiinnostaa pääasiassa juominen sekä vedonlyönti. Ensin mainittu onnistuu hyvin, jälkimmäinen kovin heikosti. Kanssakäyminen muiden ihmisten kanssa ei innosta miestä tippaakaan, kuten ei oman talonrähjän kunnossapitokaan. Lemmikkikissa saa kyllä gourmet-ruokaa, mutta Vincent itse napostelee purkkisardiineja. Auvoinen arki saa käänteen, kun naapuriin muuttaa juuri eronnut Maggie (Melissa McCarthy) sekä hänen nuori poikansa Oliver (Jaeden Lieberher). Nuoren pojan ensimmäinen päivä uudessa koulussa menee ns. vihkoon ja Vincent päätyy vastahakoisesti Oliverin lapsenvahdiksi, kunnes pojan äiti palaa töistä.
Kroonisessa rahapulassa oleva Vincent tarjoutuu maksua vastaan vahtimaan Oliveria koulupäivien jälkeen ja näin saa alkunsa ystävyys, joka tarjoaa niin pojalle kuin miehellekin uusia näköaloja maailmaan. Keitosta sekoittavat mehukkaasti Oliverin äiti, pojan omaperäinen opettaja Veli Geraghty (Chris O’Dowd), venäläinen huora Daka (Naomi Watts) sekä Oliverin ilkeä luokkatoveri (Dario Barosso).
St. Vincent on tarinaltaan hyvin ennalta arvattava ja pohjalla oleva ajatus siitä, että kaikissa ihmisissä on jotain hyvää tarjoillaan katsojalle varsin selvästi alleviivattuna. Elokuvan teho hiipuu aavistuksen loppumetreillä katsojan osatessa aavistella tulevat ratkaisut, mutta se on helppo antaa anteeksi, sillä näiden hahmojen kanssa on miellyttävä matkata. Murrayn ja Jaeden Lieberherin välille muodostuu erinomaisen toimivaa kemiaa, eikä kaksikon työskentely missään vaiheessa vaikuta väkinäiseltä. Melissa McCarthy (Morsiusneidot, The Heat, Väärät Paperit) pääsee osoittamaa kykynsä roolissa, joka on muuta kuin kohelluskomediaa. Toivottavasti nainen löytää lisää vakavampia rooleja työstettäväkseen. Viime vuosina vahvoja sivurooleja tehnyt irlantilainen Chris O’Dowd (Calvary, Cuban Fury) säväyttää sanavalmiina opettajana.
Ohjaaja Melfin mukaan hän tarjosi Vincentin roolia alun perin Jack Nicholsonille, mutta tämä kieltäytyi. Hyvä niin, sillä Bill Murray nostaa St. Vincentin keskivertoa paremmaksi elokuvaksi ja samalla kaikkien äksyjen vanhojen herrojen kantaisä Walter Matthau voi myhäillä pilven reunalla. Miehen manttelinperijä lienee selvillä.
