Tärkeintä on näyttää hyvältä, jotta muut ihmiset diggaisivat juuri Sinusta. Huh, kovin kauaksi on ex-Miss Kovis ja nykyinen Miss FBI ajautunut perusperiaatteistaan. Ja siitä tämä, väsäämällä väsätty ja pakolla väännetty, jatkis toitottaa opettavaisella ja toimintakomediaperinteitä kunnioittavalla kaavallaan. Pinnallisuuden vankilasta todellakin on tie ulos.
Harmi vain, että se tie on kertakaikkisen tylsä.
Huomaa: siis kertakaikkisen tylsä.
Ja huonommassa kunnossa kuin Keski-Suomen maantiet.
Miss Koviksen kakkososan motiivit ovat… jaa, meinasinpa lipsauttaa, että ne olisivat hukassa, mutta kyllä ne taitavat ihan puuttua. Ykkösosassa missimaailmalle kettuillut agentti on täytynyt saada takaisin kuittailuasemaansa, mutta nyt jopa kuittailun kohde on unohtunut. Bimbon Miss USA:n kidnappaus on harvinaisen huono tekosyy kahden tunnin mittaiselle väsymystä edistävälle rainalle.
Sandra Bullock ei ole muuttunut miksikään, mutta pääseepä neiti sentään keinumaan pinnallisen missin ja piittaamattoman agenttiroolin välissä. Huonoin tuloksin. Apulaisiksi käsikirjoittajien tylsät kynät ja astetta tylsemmät päät ovat loihtineet mm. väkivaltaan turvautuvan ja rotukiintiöt täyttävän kovisnaisen, hassusti puhuvan homon, tyhmän poliisimiekkosen ja drag-juhlat. Amen, tässä on sitten kai se älyn riemuvoitto, jota Hollywood on kaivannutkin. Ja turha sanoa, että tämä on vain sitä ”kevyttä viihdettä”. Viihteen jalassa oli nimittäin sen verran painoa, että se upposi jo alkumetreillä. Ja hukkui. Se siitä siis.
Puolenvälin jälkeen jokainen Miss FBI:n minuutti on silkkaa tuskaa. Sandran maneerit pahenevat, tarina (jos sellaista voi oikeastaan edes sanoa olevan) kuihtuu ja odotellaan vain sitä kliimaksia, joka ei edes ole huipennus. Se vain tulee ja menee. Onneksi.
Musiikkipuolella kuului soivan Pinkkiä ja muuta pop-puolen kamaa. Eipä oikein toiminut. Tapahtumapaikan maisematkin ovat yhtä suurta kliseetä, joka on upotettu edistämään, tai tässä tapauksessa tappamaan, stoorinkuljetusta. Kuitenkin siinä vaiheessa, kun ripauksen viihdettä sisältävä Tina Turner –lavashow alkaa, on katsoja jo kooman partaalla. Paha siinä sitten on enää heräillä. Niin että Joe Pasquinille peukkuja, Sinun työsi ansiostasi moni leffa tuntuu taas paljon paremmalta.
