Brittiläisistä monarkkidraamoista ei ole viime vuosina ollut alitarjontaa. Oscar-pysteille yltäneen The Queenin räjäytettyä pankin on saatu päivitellä muiden muassa Herttuatarta, Elisabetin kultaista aikakautta ja nyt myöskin Nuorta Victoriaa. Harmi vain, ettei sinänsä varsin mielenkiintoisen kuningattaren elämästä olla tällä kertaa vaivauduttu etsimään aitoa särmää – viis muusta, kunhan jossain on edustuksellinen spotti kolmiodraamalle!
Jo alkumetreillä tehdään varsin selväksi, että luvassa on täyspitkän verran kermaisinta saippuaoopperaa ikinä. Tulevan kuningattaren nuoruutta käydään läpi ja kisa kruunusta käy jo kuumana. Käsikirjoittaja Julian Fellowes on syöttänyt päähenkilön suuhun muun muassa vertauskuvat ”tunnen olevani shakkinappula” ja ”palatsikin voi olla vankila” (…tällaisina hetkinä sitä on epäilemättä myös leffateatterin pimeä sali). Päärooleissa toisilleen imelöivät Emily Blunt ja Rupert Friend ansaitsevat ehdottomasti hatunnoston kyvystään toimittaa Fellowesin dialogia kikattamatta ja jopa varsin luontevasti. Jim Broadbent on lyhyessä roolissaan hyvä hänkin, mutta elokuvan ehdoton tähti on herra Melbournen pulisonkeja kantava Paul Bettany. Hän todistaa pieniltä vaikuttavilla eleillään olevansa ruumiinkielen mestari, pääosamies sivuosamiehen kengissä.
Historiallisen draaman ei toki missään nimessä tarvitse olla erityisen historiallinen – tästä hyvänä esimerkkinä toimii Coppolan Marie Antoinette, jossa Versailles tapahtumineen on pelkkä kehys fantastiselle hahmotutkielmalle. Rakennetta ajatellen myös Nuori Victoria tekee oikean valinnan rajatessaan elokuvan pelkästään kuningattaren nuoruusvuosiin, ja siltikään hahmoon ei päästä missään vaiheessa pintaa syvemmälle. Hovin valtataistelu repii päähenkilöä kyllä moneen suuntaan ja toisinaan varsin kiehtovastikin, mutta mitään näistä poluista ei jakseta tai uskalleta kulkea todella loppuun asti. Historiaa on muokattu ensisijaisesti rakkaustarinan eikä henkilökuvan ehdoilla, mikä on ollut äärimmäisen huono ratkaisu. Yleinen epävarmuus kostautuu pahiten lopetuksessa, josta jää hämmentävän keskeneräinen vaikutelma. Erityismaininta lopputekstibiisille, joka ei voisi olla enempää irrallaan leffasta.
Nuori Victoria on häpeilemätöntä prinsessasöpöilyä, suuria tunteita ja nättejä pukuja alusta loppuun. Biografiamestari Martin Scorsesen nimi tuottajalistassa yllättää, mutta Yorkin herttuatar Sarah Fergusonin ei; leffa näyttääkin juuri siltä, kuin sitä olisi tehnyt joku nykyiselle monarkkiperheelle liian läheinen. Ei parane loukata ketään, joten tehdään kohteliaasti. Jep. Tehdään tylsää.
