Warner Bros yllätti iloisesti, vanhoja gangsterileffoja on tuotu kauppojen hyllylle oikein sarjana ja mukavin herkuin. Tässä nimenomaisessakin tuotteessa on mukana kommenttiraitaa, dokkaria ja vieläpä pari nk. alkukuvaa, jotka huippukriitikko Leonard Maltin esittelee. Mitä itse leffaan tulee, Kivettyneelle metsälle nostaa peukkua mieluusti. Vaikka filkka pyöräytettiin maailmaan melkein 70 vuotta sitten, se toimii yllättävän hyvin vielä tänään.
Kivettyneen metsän tapahtumat sijoittuvat gangsterileffoille epätyypilliseen paikkaan. Poissa on kaupungin vilinä, ollaan alueella, jolla kukaan ei kuule huutoasi. Siellä, Arizonan autiomaassa, tarpoo hämäräpäinen vaeltaja nimeltä Alan Squier (Howard), kunnes tulee ruokapaikka vastaan. Einettä taiteelliselle kulkijalle tarjoaa autiomaan ruusu Gabrielle (Davis). Gabrielle on kotosallaan kuin häkissä ja Squierin poeettiset ulottuvuudet tietysti saavat tytön polvet keitetyksi spagetiksi. Silloin ovesta astuu sisään Duke Mantee (Bogart) joukkoineen. Mantee on pelätty murhamies, jota eivät lirkuttelut kiinnosta. Tämä jätkä tahtoo vain pois poliisin ulottuvilta, keinolla millä hyvänsä.
Leffan casting on sikäli onnistunut, että se on osittain sama kuin Kivettyneen metsän alkuperäisessä näyttämöversiossa. Tuolloin kuumana nimenä pidetty Leslie Howard edesauttoi Humphrey Bogartin nousua tähteyteen vaatimalla, että Bogart saisi olla elokuvankin gangsteri. Kummankin ilmaisussa on tiettyä ajalle ominaista jäykkyyttä, mutta ainakin Bogart onnistuu räiskähtelemään sen läpi uskottavasti. Howardin kaunispoikamainen haaveellisuus on välillä lipsua naurettavan puolelle, mutta tarkasteltaessa hänen esiintymistään koko elokuvan osalta – Howardin (ja ohjaaja Mayon) ratkaisut voi sulattaa. Bette Davis on jälleen kerran nainen paikallaan. Monipuolisempaa leidiä saa etsiä.
Kivettyneen metsän teatteritausta on häivytetty melko onnistuneesti, vaikka elokuvassa ei juuri ulkokuvia nähdä. Kuvakulmat vaihtelevat, liikettä löytyy ja sivuhenkilöissä on tarpeeksi imua, jottei koko tekele jämähdä kuin hyttynen pihkaan. Bogart jäi Duke Manteensa (hahmo muuten luotiin rikollisen nimeltä John Dillinger pohjalta) ansiosta pahisroolien vangiksi, eikä sitä käy ihmetteleminen. Dukessa on munaa.
